Hyvä puheenjohtaja, arvoisat piirikokousedustajat ja muut
Minulla on ilo tuoda Uudenmaan Demarinaisten terveiset teidän piirikokouksellenne. Haluan kiittää piirinne väistyvää puheenjohtajaa Anne Karjalaista hyvästä ja eteenpäin katsovasta yhteistyöstä - on tärkeää, että toimimme yhdessä, sillä olemmehan kaikki samaa perhettä.
Aina välillä minulta kysytään “tarvitaanko erillistä naispiiriä enää”, olen vastannut tähän, että tänä päivänä kyllä tarvitaan - mutta toivottavasti jonain päivänä Suomi olisi niin tasa-arvoinen maa, ettei enää erillisiä naisverkostoja tai feministiryhmiä tarvita. Valitettavasti emme ole vielä siellä.
Tällä hallituskaudella on otettu reilusti takapakkia - Sipilän, Orpon ja Sinisten hallitusta on oikeutetusti kutsuttu julkisuudessa palkansaajavihamieliseksi, kaverikapitalistiseksi ja erityisesti naisvihamieliseksi hallitukseksi. Valtioneuvoston syyskuussa julkaistusta selvityksestä ilmenee, että miehet ovat hyötyneet vuosina 2016–2018 harjoitetusta talouspolitiikasta enemmän kuin naiset ja valtaosa häviäjistä on naisia.
Tällä hallituskaudella on leikattu ja jäädytetty sosiaalietuuksien indexejä, poistettu lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus sekä suurennettu päivähoitoryhmiä. Palkansaajia on uhkailtu ja kiristetty pakkolaeilla, jonka jälkeen on vaadittu että kilpailukykysopimukseen lisätään julkisen sektorin työntekijöiden, jotka usein ovat naisia, lomarahaleikkaukset. Perhevapaauudistusta ei onnistuttu tekemään ja eriarvoisuutta käsitelleen työryhmän toimenpide-ehdotukset haudattiin Sipilän pöytälaatikkoon.
Hyvät toverit, ystävät - tässä vain muutama esimerkki, niitä löytyy valitettavasti monia lisää.
Toivo ei ole menetetty, sosialidemokraatit ovat ykkössijalla kannatusmittauksissa. Nyt tästä puolueen kannatuskehityssuunnasta on pidettävä kiinni. Ensi viikolla puolue julkaisee vaihtoehtobudjettinsa ja sen avulla pystymme taas kerran osoittamaan, että Sipilän hallituksen tie ei ole ainoa - vaihtoehtoja on olemassa - ja me pystymme sen tarjoamaan.
Minulla oli ilo eilen tavata satujen saaren, eli Islannin pääkaupungin Reykjavikin apulaispormestari Heida Björg Hilmisdottir. Hän kertoi meille Islannin ihmeestä - eli siitä, miten Islannissa on onnistuttu lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia ja vähentämään heidän päihteiden käyttöä. Islannissa ryhdyttiin aktiivisesti tukemaan vanhemmuutta ja luomaan mahdollisuuksia perheille viettää enemmän aikaa yhdessä - se oli avainasemassa lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä.
Lisäksi haluttiin varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on harrastus, siksi kaikki lapset ja nuoret saavat vuosittain noin 400 euroa harrastustukea. Ja reilun 100 000 asukkaan Reykjavik satsaa miljoonia euroja harrastusmahdollisuuksien lisäämiseen ja järjestöjen tukemiseen. Nyt islantilaiset lapset voivat paremmin, juovat vähiten alkoholia koko Pohjolassa ja menestyvät myös urheilussa. Sosiaaliset ongelmat ovat vähentyneet, työllisyys kasvanut ja koko kansa voi paremmin.
Islannissa huomattiin myös, että yhteiskunta tukee enemmän poikien harrastamista ja siellä suhtauduttiin myös rennommin poikien ulkonaoloon myöhään illalla. Nyt tilanne on muuttunut, kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhteiset kotiintuloajat - mikä ei ehkä toimisi Suomessa kuten se on Islannissa toiminut. Mutta meidän tulisi ehdottomasti tarkkailla meidän omia asenteita - onko meillä “pojat on poikia” -asenteita tai muita ennakko-oletuksia, jotka syntyvät sukupuolen perusteella?
Olen omassa kotikunnassani Porvoossa tehnyt aloitteen siitä, että kunta selvittää harrastusmahdollisuuksiin liittyvien tukien sukupuolivaikutuksia - onko niin, että poikien harrastustoimintaa tuetaan julkisilla varoilla enemmän kuin tyttöjen? Kannustan teitä kaikkia pohtimaan näitä asioita, sillä vain murtamalla vanhanaikaisia sukupuolirakenteita voimme rakentaan parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.
Näillä sanoilla haluan toivottaa teille hyvää piirikokousta ja tehkää hyviä päätöksiä!
Kiitos.
Minulla on ilo tuoda Uudenmaan Demarinaisten terveiset teidän piirikokouksellenne. Haluan kiittää piirinne väistyvää puheenjohtajaa Anne Karjalaista hyvästä ja eteenpäin katsovasta yhteistyöstä - on tärkeää, että toimimme yhdessä, sillä olemmehan kaikki samaa perhettä.
Aina välillä minulta kysytään “tarvitaanko erillistä naispiiriä enää”, olen vastannut tähän, että tänä päivänä kyllä tarvitaan - mutta toivottavasti jonain päivänä Suomi olisi niin tasa-arvoinen maa, ettei enää erillisiä naisverkostoja tai feministiryhmiä tarvita. Valitettavasti emme ole vielä siellä.
Tällä hallituskaudella on otettu reilusti takapakkia - Sipilän, Orpon ja Sinisten hallitusta on oikeutetusti kutsuttu julkisuudessa palkansaajavihamieliseksi, kaverikapitalistiseksi ja erityisesti naisvihamieliseksi hallitukseksi. Valtioneuvoston syyskuussa julkaistusta selvityksestä ilmenee, että miehet ovat hyötyneet vuosina 2016–2018 harjoitetusta talouspolitiikasta enemmän kuin naiset ja valtaosa häviäjistä on naisia.
Tällä hallituskaudella on leikattu ja jäädytetty sosiaalietuuksien indexejä, poistettu lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus sekä suurennettu päivähoitoryhmiä. Palkansaajia on uhkailtu ja kiristetty pakkolaeilla, jonka jälkeen on vaadittu että kilpailukykysopimukseen lisätään julkisen sektorin työntekijöiden, jotka usein ovat naisia, lomarahaleikkaukset. Perhevapaauudistusta ei onnistuttu tekemään ja eriarvoisuutta käsitelleen työryhmän toimenpide-ehdotukset haudattiin Sipilän pöytälaatikkoon.
Hyvät toverit, ystävät - tässä vain muutama esimerkki, niitä löytyy valitettavasti monia lisää.
Toivo ei ole menetetty, sosialidemokraatit ovat ykkössijalla kannatusmittauksissa. Nyt tästä puolueen kannatuskehityssuunnasta on pidettävä kiinni. Ensi viikolla puolue julkaisee vaihtoehtobudjettinsa ja sen avulla pystymme taas kerran osoittamaan, että Sipilän hallituksen tie ei ole ainoa - vaihtoehtoja on olemassa - ja me pystymme sen tarjoamaan.
Minulla oli ilo eilen tavata satujen saaren, eli Islannin pääkaupungin Reykjavikin apulaispormestari Heida Björg Hilmisdottir. Hän kertoi meille Islannin ihmeestä - eli siitä, miten Islannissa on onnistuttu lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia ja vähentämään heidän päihteiden käyttöä. Islannissa ryhdyttiin aktiivisesti tukemaan vanhemmuutta ja luomaan mahdollisuuksia perheille viettää enemmän aikaa yhdessä - se oli avainasemassa lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämisessä.
Lisäksi haluttiin varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on harrastus, siksi kaikki lapset ja nuoret saavat vuosittain noin 400 euroa harrastustukea. Ja reilun 100 000 asukkaan Reykjavik satsaa miljoonia euroja harrastusmahdollisuuksien lisäämiseen ja järjestöjen tukemiseen. Nyt islantilaiset lapset voivat paremmin, juovat vähiten alkoholia koko Pohjolassa ja menestyvät myös urheilussa. Sosiaaliset ongelmat ovat vähentyneet, työllisyys kasvanut ja koko kansa voi paremmin.
Islannissa huomattiin myös, että yhteiskunta tukee enemmän poikien harrastamista ja siellä suhtauduttiin myös rennommin poikien ulkonaoloon myöhään illalla. Nyt tilanne on muuttunut, kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhteiset kotiintuloajat - mikä ei ehkä toimisi Suomessa kuten se on Islannissa toiminut. Mutta meidän tulisi ehdottomasti tarkkailla meidän omia asenteita - onko meillä “pojat on poikia” -asenteita tai muita ennakko-oletuksia, jotka syntyvät sukupuolen perusteella?
Olen omassa kotikunnassani Porvoossa tehnyt aloitteen siitä, että kunta selvittää harrastusmahdollisuuksiin liittyvien tukien sukupuolivaikutuksia - onko niin, että poikien harrastustoimintaa tuetaan julkisilla varoilla enemmän kuin tyttöjen? Kannustan teitä kaikkia pohtimaan näitä asioita, sillä vain murtamalla vanhanaikaisia sukupuolirakenteita voimme rakentaan parempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.
Näillä sanoilla haluan toivottaa teille hyvää piirikokousta ja tehkää hyviä päätöksiä!
Kiitos.
