Porvoon koulujen ja päiväkotien homeongelmista on keskusteltu aktiivisesti lehtien mielipidepalstoilla, sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä. Jokainen sisäilmaongelmille altistunut on liikaa. Kaupunki on luvannut puhdistaa ilmastointilaitteet, selvittää mahdollisuudet pitää ilmastointilaitteita päällä vuorokauden ympäri, vaatia yhteistyökumppaneilta sitoutumista Terve Talo –asiakirjaan ja varmistaa, että julkisivu- ja kattotyöt tehdään kosteutta suojaavan hupun alla. Hyvä, että asiaan kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota, mutta kyllä minua ihmetyttää, miksi yllä mainittuja toimenpiteitä ei ole aiemmin tehty. Lisäksi kaupungin tulisi vaatia, että rakennusmateriaalit säilytetään kuivalla pohjalla ja hupun alla. Porvoon tilannetta seuratessa on pakko todeta, että kukaan ei hoitaisi omaa kotiaan niin huonosti, kuin kaupunki on hoitanut yhteisiä koulujamme ja päiväkotejamme.
Reilu kymmenen vuotta sitten sisäilmaongelmista ei puhuttu yhtä aktiivisesti kuin tänään. Kukaan ei ajatellut, että lapsen jatkuvan sairastelun taustalla voisi olla homeessa oleva koulu. Tiedän tämän kokemuksesta. Peruskoulussa en nähnyt montaa tervettä päivää. Lääkäri totesi tammikuussa nielutulehduksen, maaliskuussa poskiontelotulehduksen, toukokuussa korvatulehduksen heinäkuussa keuhkoputkentulehduksen ja syksyllä sama rumba alkoi taas alusta. Olen elämäni aikana syönyt kymmeniä antibioottikuureja, lojunut sairaspedissä satoja päiviä, ostanut tuhansia nessupaketteja ja syön lääkkeitä joka päivä. Homekoulu on maksanut minulle, yhteiskunnalle ja työnantajilleni omaisuuksia. Inhimillisestä harmista ja kivusta puhumattakaan. Minä olen yksi tuhansista, jotka ovat sairastuneet homeen takia. Sisäilma-asioita ei saa enää sivuttaa. Uusia ongelmarakennuksia ilmenee jatkuvasti ja tilanteeseen on puututtava määrätietoisella otteella tulevalla valtuustokaudella.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 22.3.2017 Itäväylässä.