Siirry pääsisältöön

Haiseeko Porvoossa home?

Porvoon koulujen ja päiväkotien homeongelmista on keskusteltu aktiivisesti lehtien mielipidepalstoilla, sosiaalisessa mediassa ja kahvipöydissä. Jokainen sisäilmaongelmille altistunut on liikaa. Kaupunki on luvannut puhdistaa ilmastointilaitteet, selvittää mahdollisuudet pitää ilmastointilaitteita päällä vuorokauden ympäri, vaatia yhteistyökumppaneilta sitoutumista Terve Talo –asiakirjaan ja varmistaa, että julkisivu- ja kattotyöt tehdään kosteutta suojaavan hupun alla. Hyvä, että asiaan kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota, mutta kyllä minua ihmetyttää, miksi yllä mainittuja toimenpiteitä ei ole aiemmin tehty. Lisäksi kaupungin tulisi vaatia, että rakennusmateriaalit säilytetään kuivalla pohjalla ja hupun alla. Porvoon tilannetta seuratessa on pakko todeta, että kukaan ei hoitaisi omaa kotiaan niin huonosti, kuin kaupunki on hoitanut yhteisiä koulujamme ja päiväkotejamme.
Reilu kymmenen vuotta sitten sisäilmaongelmista ei puhuttu yhtä aktiivisesti kuin tänään. Kukaan ei ajatellut, että lapsen jatkuvan sairastelun taustalla voisi olla homeessa oleva koulu. Tiedän tämän kokemuksesta. Peruskoulussa en nähnyt montaa tervettä päivää. Lääkäri totesi tammikuussa nielutulehduksen, maaliskuussa poskiontelotulehduksen, toukokuussa korvatulehduksen heinäkuussa keuhkoputkentulehduksen ja syksyllä sama rumba alkoi taas alusta. Olen elämäni aikana syönyt kymmeniä antibioottikuureja, lojunut sairaspedissä satoja päiviä, ostanut tuhansia nessupaketteja ja syön lääkkeitä joka päivä. Homekoulu on maksanut minulle, yhteiskunnalle ja työnantajilleni omaisuuksia. Inhimillisestä harmista ja kivusta puhumattakaan. Minä olen yksi tuhansista, jotka ovat sairastuneet homeen takia. Sisäilma-asioita ei saa enää sivuttaa. Uusia ongelmarakennuksia ilmenee jatkuvasti ja tilanteeseen on puututtava määrätietoisella otteella tulevalla valtuustokaudella.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 22.3.2017 Itäväylässä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...