Siirry pääsisältöön

Mitä ihmettä Posti?

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Postilta on todellakin tainnut mopo lähteä käsistä. Liljendalissa asuvat isovanhempani saivat perjantain lehdet vasta maanantaina. Moni loviisalainen on viime aikoina kokenut saman. Syy ei ole postinjakajien, jotka kiireellä aikataululla ja alimiehityksellä koittavat saada työt tehtyä. Jakeluhäiriöiden syypää on Postin johto, joka tekee jatkuvasti huonoja ratkaisuja.
Satoja työntekijöitä on potkittu pihalle. Tilannetta on koitettu korjata halvemmalla vuokratyövoimalla, jota ei perehdytetä kunnolla. Ei ihme, ettei mene kuten Strömsössä. Postin johto sai älynväläyksen, nimittäin ruohonleikkuubisneksen. Siinä postinjakajat sitten koittavat saada kirjeet ajoissa perille oikeisiin osoitteisiin trimmatessaan asiakkaiden nurmikot siinä sivussa. Loistoidea, mikseivät sairaalat ja koulut ole keksineet tätä, lääkärit ja opettajat voisivat tauolla käydä trimmaamassa naapuruston nurmikoita.
Eikä homma lopu ruohonleikkuuseen, nyt hoivabisnes otettiin myös kuvioon. Posti osti (10.1.) HR Hoiva Oy:n, joka tuottaa kotihoidon ja henkilökohtaisen avustamisen palveluita kunnille, kuntayhtymille ja yksityisasiakkaille. Postin tiedotteessa kerrotaan, että “Posti on suomalainen yhtiö, joka voi tuottaa luotettavia kotipalveluja maanlaajuisesti.” Toivottavasti palvelut eivät ole yhtä luotettavia kuin yhtiön postinjakelu, sillä siinä tapauksessa 83-vuotias isoäiti saattaisi saada perjantain lääkkeet ja lounaat vasta maanantaina. Milloin omistajaohjauksesta vastaava ministeri, pääministeri Juha Sipilä aikoo puuttua valtionyhtiön Postin järjettömään toimintaan? Eikö olisi jo korkea aika pistää Postin johto vaihtoon ja palata takaisin juurille? Suomalaisilla on oikeus saada postinsa ajoissa ja hoivapalveluita alan ammattilaisilta.
Anette Karlsson
Kirjoitus julkaistu 13.1.2017 Loviisan Sanomissa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...