Hyvinvointialueiden kriisikeskustelussa tuntuu unohtuneen, miksi uudistus tehtiin. Palvelut piti turvata tasapuolisesti ja rakentaa järjestelmä, joka ei kaadu yksittäisen kunnan talousahdinkoon. Alueet aloittivat kuitenkin hyvin eri lähtökohdista. Toisilla oli valmiiksi yhtenäiset rakenteet, toisilla ei. Vuoden 2023 poikkeuksellinen kustannustason nousu ja kuntien aiempi rahoituspohja muodostivat epäreilun lähtökohdan, joka olisi tullut korjata tällä hallituskaudella.
Erityisen vaikea tilanne on Itä-Uudellamaalla. Alueella on tehty valtavasti töitä parhaan mahdollisen palvelun turvaamiseksi. Vielä muutama kuukausi sitten työskentelin hyvinvointialueella ja tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, miten sitoutuneesti ja ammattitaidolla täällä työtä tehdään. Siksi on raskasta seurata, mihin Orpon ja Purran hallituksen vaatimat säästöt alueen ajavat. Yli 160 ammattilaista on irtisanomisuhan alla, palveluita mahdollisesti keskitetään ja joistakin palveluasumisen yksiköistä saatetaan luopua. Hyvinvointialue on laitettu mahdottoman tehtävän eteen, jota se yrittää epätoivoisesti toteuttaa.
Maan hallitus ei lotkauta korvaansakaan isojen irtisanomisten ja ikävien inhimillisten seurausten edessä. Lisäaikaa alijäämien kattamiseen ei myönnetä kaikille, eli ne kellä on suurin tarve, kuten Itä-Uusimaa, jätetään ulkopuolelle. Tämä tuntuu mahdottomalta selittää alueen asukkaille, työntekijöille tai palveluiden tarvitsijoille. Heille, jotka kantavat päätöksestä aiheutuvat seuraukset.
Nyt tapahtumassa oleva ei ole väistämätön tapahtumaketju, vaan selkeä poliittinen valinta. Orpon ja Purran hallituksella on työkalut pelin poikki puhaltamiseen. Olemme oppositiosta ojentaneet yhteistyön kättä tilanteen ratkaisemiseksi. Valitettavasti yhteistyö ja ratkaisut eivät kiinnosta. Vastuu halutaan kohtuuttomasti sysätä alueiden harteille. Tällaista joululahjaa ei kukaan sote-ammattilainen olisi kaivannut – mutta valitettavasti juuri sitä Orpon ja Purran hallitus on nyt monelle tarjoamassa.
Anette Karlsson
Erityisen vaikea tilanne on Itä-Uudellamaalla. Alueella on tehty valtavasti töitä parhaan mahdollisen palvelun turvaamiseksi. Vielä muutama kuukausi sitten työskentelin hyvinvointialueella ja tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, miten sitoutuneesti ja ammattitaidolla täällä työtä tehdään. Siksi on raskasta seurata, mihin Orpon ja Purran hallituksen vaatimat säästöt alueen ajavat. Yli 160 ammattilaista on irtisanomisuhan alla, palveluita mahdollisesti keskitetään ja joistakin palveluasumisen yksiköistä saatetaan luopua. Hyvinvointialue on laitettu mahdottoman tehtävän eteen, jota se yrittää epätoivoisesti toteuttaa.
Maan hallitus ei lotkauta korvaansakaan isojen irtisanomisten ja ikävien inhimillisten seurausten edessä. Lisäaikaa alijäämien kattamiseen ei myönnetä kaikille, eli ne kellä on suurin tarve, kuten Itä-Uusimaa, jätetään ulkopuolelle. Tämä tuntuu mahdottomalta selittää alueen asukkaille, työntekijöille tai palveluiden tarvitsijoille. Heille, jotka kantavat päätöksestä aiheutuvat seuraukset.
Nyt tapahtumassa oleva ei ole väistämätön tapahtumaketju, vaan selkeä poliittinen valinta. Orpon ja Purran hallituksella on työkalut pelin poikki puhaltamiseen. Olemme oppositiosta ojentaneet yhteistyön kättä tilanteen ratkaisemiseksi. Valitettavasti yhteistyö ja ratkaisut eivät kiinnosta. Vastuu halutaan kohtuuttomasti sysätä alueiden harteille. Tällaista joululahjaa ei kukaan sote-ammattilainen olisi kaivannut – mutta valitettavasti juuri sitä Orpon ja Purran hallitus on nyt monelle tarjoamassa.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 3.12.2025 Itäväylässä.
