Siirry pääsisältöön

Kolumni: Itä-Uusmaalaiset eivät ansainneet tällaista joululahjaa

Hyvinvointialueiden kriisikeskustelussa tuntuu unohtuneen, miksi uudistus tehtiin. Palvelut piti turvata tasapuolisesti ja rakentaa järjestelmä, joka ei kaadu yksittäisen kunnan talousahdinkoon. Alueet aloittivat kuitenkin hyvin eri lähtökohdista. Toisilla oli valmiiksi yhtenäiset rakenteet, toisilla ei. Vuoden 2023 poikkeuksellinen kustannustason nousu ja kuntien aiempi rahoituspohja muodostivat epäreilun lähtökohdan, joka olisi tullut korjata tällä hallituskaudella.

Erityisen vaikea tilanne on Itä-Uudellamaalla. Alueella on tehty valtavasti töitä parhaan mahdollisen palvelun turvaamiseksi. Vielä muutama kuukausi sitten työskentelin hyvinvointialueella ja tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, miten sitoutuneesti ja ammattitaidolla täällä työtä tehdään. Siksi on raskasta seurata, mihin Orpon ja Purran hallituksen vaatimat säästöt alueen ajavat. Yli 160 ammattilaista on irtisanomisuhan alla, palveluita mahdollisesti keskitetään ja joistakin palveluasumisen yksiköistä saatetaan luopua. Hyvinvointialue on laitettu mahdottoman tehtävän eteen, jota se yrittää epätoivoisesti toteuttaa.

Maan hallitus ei lotkauta korvaansakaan isojen irtisanomisten ja ikävien inhimillisten seurausten edessä. Lisäaikaa alijäämien kattamiseen ei myönnetä kaikille, eli ne kellä on suurin tarve, kuten Itä-Uusimaa, jätetään ulkopuolelle. Tämä tuntuu mahdottomalta selittää alueen asukkaille, työntekijöille tai palveluiden tarvitsijoille. Heille, jotka kantavat päätöksestä aiheutuvat seuraukset.

Nyt tapahtumassa oleva ei ole väistämätön tapahtumaketju, vaan selkeä poliittinen valinta. Orpon ja Purran hallituksella on työkalut pelin poikki puhaltamiseen. Olemme oppositiosta ojentaneet yhteistyön kättä tilanteen ratkaisemiseksi. Valitettavasti yhteistyö ja ratkaisut eivät kiinnosta. Vastuu halutaan kohtuuttomasti sysätä alueiden harteille. Tällaista joululahjaa ei kukaan sote-ammattilainen olisi kaivannut – mutta valitettavasti juuri sitä Orpon ja Purran hallitus on nyt monelle tarjoamassa.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 3.12.2025 Itäväylässä.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...