Keväällä sosiaali- ja terveysuudistus lähti liikkeelle uusilla raiteilla, kun Rinteen hallitus pääsi yhteisymmärrykseen uudistuksen suuntaviivoista. Uudistuksen alkuperäiset tavoitteet terveyserojen kaventamisesta ja palveluiden saatavuuden parantamisesta nostettiin taas keskiöön. Nyt on myös tarkoituksena ottaa alueelliset erityispiirteet huomioon. Uudenmaan erillisratkaisun selvitystyö alkoi viime viikolla kuntien kuulemisella. Selvityksen tulee valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Aikaa ei ole hukattavaksi. Uudenmaan kuntien on mahdollisimman pian löydettävä yhteinen sävel siitä, millainen malli halutaan.
Halutaanko yksi yhtenäinen sote-alue, joka kattaa Helsingin ja koko Uudenmaan? Jos tähän päädyttäisiin, miten voidaan varmistaa, että myös pienemmillä reuna-alueen kunnilla on sananvaltaa päätöksenteossa? Ei oikeastaan millään tavalla. Yhden ison sote-alueen perustaminen Uudellemaalle ei näytä olevan järkevää, eikä ainakaan meidän itäuusmaalaisten kannalta tavoiteltava vaihtoehto. Samaa mieltä näyttivät olevan muutkin Uudenmaan kunnat, sillä viime viikon kuulemisessa vaaka kallistui viiden alueen malliin.
Viime viikolla Porvoon sairaalalla vieraillut perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ilmoitti, että jos yhteisymmärrys näyttää löytyvän, ei muita vaihtoehtoja välttämättä kannata sen enempää selvittää. Jos ja kun viiden alueen mallia ryhdytään viemään eteenpäin on tärkeää varmistaa, että toimivaa erikoissairaanhoitoa ei pilkota. Sote:n suurimmat ongelmat eivät ole erikoissairaanhoidossa, vaan perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa - jonot ovat liian pitkät, hoitajia ei ole riittävästi ja terveyserot kasvavat.
Viiden sote-alueen järjestämisvastuulla tulisi olla sosiaalipalvelut ja perusterveydenhuolto. Helppo harjoitus tämä ei tule olemaan, sillä kuntien välillä on melkoisia eroja. Esimerkiksi Lapinjärvi ostaa jo nyt palveluita Loviisalta ja Askolan taloutta tasapainotetaan. Sote-palveluita on myös ulkoistettu alueen kunnissa, mikä tuo uudenlaisia haasteita yhtenäisen kokonaisuuden saavuttamiseksi. Yhteinen sävel pitää haasteista huolimatta löytää. Nyt meillä on tuhannen taalan paikka vaikuttaa oman alueen palveluihin ja niiden kehitykseen, lisäksi meillä on mahdollisuus saada kaikille kunnille taloudellista hyötyä tekemällä yhteistyötä.
Anette Karlsson
Halutaanko yksi yhtenäinen sote-alue, joka kattaa Helsingin ja koko Uudenmaan? Jos tähän päädyttäisiin, miten voidaan varmistaa, että myös pienemmillä reuna-alueen kunnilla on sananvaltaa päätöksenteossa? Ei oikeastaan millään tavalla. Yhden ison sote-alueen perustaminen Uudellemaalle ei näytä olevan järkevää, eikä ainakaan meidän itäuusmaalaisten kannalta tavoiteltava vaihtoehto. Samaa mieltä näyttivät olevan muutkin Uudenmaan kunnat, sillä viime viikon kuulemisessa vaaka kallistui viiden alueen malliin.
Viime viikolla Porvoon sairaalalla vieraillut perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ilmoitti, että jos yhteisymmärrys näyttää löytyvän, ei muita vaihtoehtoja välttämättä kannata sen enempää selvittää. Jos ja kun viiden alueen mallia ryhdytään viemään eteenpäin on tärkeää varmistaa, että toimivaa erikoissairaanhoitoa ei pilkota. Sote:n suurimmat ongelmat eivät ole erikoissairaanhoidossa, vaan perusterveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa - jonot ovat liian pitkät, hoitajia ei ole riittävästi ja terveyserot kasvavat.
Viiden sote-alueen järjestämisvastuulla tulisi olla sosiaalipalvelut ja perusterveydenhuolto. Helppo harjoitus tämä ei tule olemaan, sillä kuntien välillä on melkoisia eroja. Esimerkiksi Lapinjärvi ostaa jo nyt palveluita Loviisalta ja Askolan taloutta tasapainotetaan. Sote-palveluita on myös ulkoistettu alueen kunnissa, mikä tuo uudenlaisia haasteita yhtenäisen kokonaisuuden saavuttamiseksi. Yhteinen sävel pitää haasteista huolimatta löytää. Nyt meillä on tuhannen taalan paikka vaikuttaa oman alueen palveluihin ja niiden kehitykseen, lisäksi meillä on mahdollisuus saada kaikille kunnille taloudellista hyötyä tekemällä yhteistyötä.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 22.8.2019 Loviisan Sanomissa.
