Siirry pääsisältöön

Varhaiskasvatuksen edistysaskeleita Loviisassa

Luin ilahtuneena (LS 26.4.), että Loviisa on päättänyt osallistua 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun. Päätös kertoo Loviisan tahtotilasta olla lapsiystävällinen kaupunki. Valitettavasti naapurissa oleva Porvoo päätti toisin. Demarit jäivät helmikuussa 2018 miltei yksin, kun esitimme, että Porvoo lähtisi mukaan maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun.

Sosiaalisesta taustasta johtuvat erot ihmisten välillä muodostuvat hyvin varhaisessa vaiheessa elämää. Kun lapsi aloittaa koulunkäynnin, voi toisella yksilöllä olla käytössään satoja sanoja, toisella tuhansia. Saattamalla koko ikäluokka yhtenäisen varhaiskasvatuksen piiriin, luodaan edellytykset sujuvalle yhteiselle oppimiselle perusopetuksessa. Useat tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatukseen panostaminen on paras tapa vähentää koulutuksen ja köyhyyden periytymistä.

Tiedämme, että jokainen varhaiskasvatukseen panostettu euro maksaa itsensä seitsenkertaisesti takaisin. Tästä syystä on hienoa, että Loviisassa on päätetty tukea lapsiperheitä osallistumalla 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun. Toivottavasti tällä hallituskaudella tehdään päätöksiä, joiden myötä kaikki 5-vuotiaat pääsevät maksuttoman varhaiskasvatuksen piiriin. Samalla varhaiskasvatuslain suurimmat valuviat tulee korjata, esimerkiksi palauttamalla hoitajamitoitus viime hallituksen tekemien päätösten edeltävälle tasolle. Kahdeksan lasta per aikuinen on vähintäänkin yksi liikaa. Tavoitteena tulisi olla pienentää ryhmiä entisestään. Onneksi Itä-Uudellamaalla oltiin kaukaa viisaita, eikä lähdetty suurentamaan lapsiryhmiä. Lapsiin panostaminen on aina järkevää ja sillä tiellä meidän tulee jatkaa. Ja ehkä muu Itä-Uusimaa pian kulkee Loviisan jalanjäljissä myös varhaiskasvatuksen maksuttomuuden suhteen.

Anette Karlsson



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Puheenjohtajan terveiset Psoriasliiton uutiskirjeessä

Ensimmäinen kosketukseni psoriasikseen tuli jo lapsena, kun läheinen ystäväni eli sairauden kanssa. Meille muille hänen ihonsa ei ollut outo tai pelottava, vaan ihan tavallinen osa ystäväpiirimme arkea. Vasta myöhemmin ymmärsin, miten paljon hänen elämäänsä vaikuttivat ihon jatkuva rasvaaminen, valohoidot ja tarve miettiä, mitä voi pukea päälle, että saa elää ja olla ilman turhia katseita. Moni psoriasista sairastava joutuu valitettavasti pohtimaan näitä samoja asioita. Sairaus vaikuttaa usein myös talouteen ja työuriin, ja vaihtoehdot voivat kaventua silloinkin, kun tahto osallistua työelämään on vahva. Pitkäaikaissairaiden tilannetta ovat vaikeuttaneet maan hallituksen päätökset luopua aikuiskoulutustuesta ja työttömyysturvan suojaosasta. Tarvitsemme joustavia työn malleja, räätälöityjä ratkaisuja ja toimivaa yhteistyötä sosiaali- ja terveyspalvelujen, työterveyshuollon, Kelan ja työllisyyspalvelujen välillä. Näiden parantamiseksi teen töitä eduskunnassa. Liiton puheenjohtajana halua...