Siirry pääsisältöön

Tarvitsemme koulutuksen kunnianpalautuksen

Erityisnuorisotyönohjaaja Fiia Diekmann kirjoittaa (UM 3.2.) siitä todellisuudesta, jossa monet nuoret tänään elävät. Hän kuvaa hyvin, mutta sydäntä särkevästi, miltä rahan puute tuntuu. Millaisia vaikutuksia sillä on nuoreen ihmiseen. Ja miten se pahimmassa tapauksessa johtaa nuoren syrjäytymiseen. Toivottomuus vie nuoret ihmiset epätoivoisiin tekoihin.

Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka on eriarvoisuuden kasvu. Koulutus ja köyhyys periytyvät yhä vahvasti. Yhä useammalla nuorella tytöllä on mielenterveysongelmia ja joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea sillä tasolla, mitä vaaditaan selvitäkseen toisen asteen opinnoista. Ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Suomen osaamistaso on kääntynyt laskuun. Tätä tilannetta ei voi hyväksyä, vaan nyt vaaditaan rohkeita uudistuksia ja tulevaisuuden visiota suunnan kääntämiseksi. Päätöksentekoon tarvitaan enemmän sydäntä.

Vuosittain muutama tuhat peruskoulun päättävää nuorta ei saa jatko-opiskelupaikkaa, vaikka he sellaista tavoittelivat. Näille nuorille on lähetetty kirje, jossa kerrotaan etteivät he pääse opiskelemaan - heidän taidot eivät riittäneet, he eivät kelvanneet. Se on kova paikka nuorelle ihmiselle, tiedän tämän lähipiirini kokemuksista. Samaan aikaan toiset perheet painivat toisen asteen oppimateriaalien kustannusten kanssa - raha ei vain riitä kaikkeen. Pelastakaa Lapset ry:n mukaan jopa neljännes toisen asteen tutkinnon keskeyttäneistä kertoo, että rahapula on ollut vaikuttamassa siihen, että opinnot ovat jääneet kesken. Ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevista nuorista lähes puolet on joutunut karsimaan tai luopumaan opinnoistaan rahanpuutteen takia. Nuorisobarometriin (2018) vastan­neis­ta nuoris­ta 2/3 kannat­ti oppi­vel­vol­li­suu­den laajen­ta­mis­ta koske­maan myös toisen asteen opin­to­ja. Yli puolet toisen asteen opinnot jossain kohdin keskeyt­tä­neis­tä nuoris­ta ilmoit­ti kannat­ta­van­sa esitys­tä.

Nyt tarvitaan koulutuksen kunnianpalautus - muutoksen täytyy näkyä tulevalla hallituskaudella investointeina varhaiskasvatukseen ja koulutukseen. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava ja lapsiryhmiä pienennettävä, kuntien perusopetukseen suunnattu tasa-arvoraha säilytettävä ja ryhmäkokojen pienentämiseen suunnattu raha palautettava, erityisopetukseen ja opinto-ohjaukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, oppivelvollisuusikää on pidennettävä ja toisen asteen koulutus muutettava maksuttomaksi. Diekmannin sanoihin voi hyvin yhtyä: “Jokaiselle on turvattava koulutuksen toivoa tuova tie.”

Anette Karlsson

 Kirjoitus on julkaistu 6.2.2019 Uusimaassa.


Tunnisteet:

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...
Lue lisää »

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...
Lue lisää »

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...
Lue lisää »