Siirry pääsisältöön

Växelvist boende borde vara ett genuint alternativ

Barn har rätt till båda sina föräldrar, men den nuvarande lagstiftningen gör det svårare att förverkliga för barn vars föräldrar har skilt sig. Även om allt fler föräldrar vid skilsmässan väljer att barnet bor lika mycket hos båda föräldrarna, kan endast den ena föräldern få stöd av samhället.

Till exempel kan barnbidraget inte delas och betalas till två olika konton och barnet beaktas bara i den ena förälderns bostadsbidrag, även om föräldrarna har gemensam vårdnad och ett avtal om växelvist boende.

Barn behöver tillräckligt med utrymme, därför kan växelvist boende inte förverkligas i en liten etta. Alla föräldrar har inte ekonomiska möjligheter att genomföra växelvist boende, även om viljan skulle finnas. Faktum är att i dagens läge har höginkomsttagare bättre möjligheter att ordna vecka-vecka-boende. Så borde det inte vara. Alla familjer, oberoende av inkomster, borde ha möjlighet att dela jämnt på föräldraskapet genom växelvist boende.

Enligt lagen kan barn bara ha en officiell adress och många tjänster är kopplade till den, bland annat avgiftsfri skolskjuts. Enligt lagen och högsta domstolens domslut från år 2006 ansvarar vårdnadshavaren om elevens skolskjuts från andra adresser. Med tanke på växelvist boende är detta problematiskt, eftersom alla föräldrar inte har möjlighet att själva skjutsa barnet till skolan eller betala för skjutsen. Kommunerna kan välja att erbjuda skjuts också från andra adresser, men barn har inte rätt till skolskjuts från båda sina hem. Här behövs en ändring.

Utredningar har gjorts ifall lagen om hemkommun kunde ändras så att ett barn skulle kunna ha två officiella adresser. Det har framkommit att det skulle vara problematiskt. I stället kunde man dock skriva in i magistratens register att barnet har växelboende, och då kunde dessa familjers situation kunna beaktas på ett bättre sätt. Det skulle vara en förbättring.

Anette Karlsson

Texten är publicerad 24.8.2018 i Östnyland.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...