Kaikilla asukkailla on oma käsityksensä siitä, millainen on unelmien kotikaupunki. On melkein mahdotonta päästä tilanteeseen, jossa kaikki ovat samaa mieltä - aina on parannettavaa. Sitä työtä virkamiehet ja poliittiset päättäjät tekevät vuodesta toiseen - tavoitteena, että seuraava vuosi olisi edellistä parempi. Porvoon valtuusto tulee hyväksymään kaupungin uuden strategian syyskuussa. Tänä kesänä olen pohtinut millainen on unelmien kotikaupunki, mitä palveluita siellä tulee olla ja mitä voimme tehdä, jotta yhä useampi kokisi Porvoon maailman parhaaksi paikaksi elää ja asua.
Viihtyisyys, esteettömyys ja palveluiden saavutettavuus nousi keskiöön. Kesän lopulla tapasin tuoreen äidin, joka kertoi minulle näkemyksiään asiasta. Hänen kokemuksensa Porvoosta oli hyvin erilainen kuin minun. En ollut aiemmin pohtinut asiaa, mutta keskustelumme jälkeen huomasin, että Porvoossa ei ole riittävästi paikkoja, jonne pienen vauvan kanssa on mukava mennä - syynä se, ettei kaupungista oikeastaan löydy lastenhoitohuoneita, leikkinurkkia tai imetyspaikkoja. Aiemmin olin havainnut, että esimerkiksi Muumi-puistossa on todella raskasta olla kuumana kesäpäivänä, koska siellä ei ole yhtään varjoa tai katosta. Nyt kun pohdin asiaa, niin emme tänä kesänä käyneet siellä ystäväni lapsen kanssa - juuri tästä syystä. Kaupunkisuunnittelussa tulisi aina huomioida käyttäjien tarpeet. Tässä voisimme olla parempia.
Kaupungin keskustan kehittämisestä on paljon suunnitelmia ja on erityisen tärkeää, että ennen toteutusta pohditaan mitkä asiat lisäävät asukkaiden ja muiden kävijöiden viihtyvyyttä. Esimerkiksi torille ja kaupunginpuistoon tarvitaan yleiset wc-tilat, leikkipuistoihin katokset, kävelyreittien varrelle riittävästi penkkejä ja kauppakeskuksiin hyvät lastenhoitotilat ja leikkinurkat. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus liikkua ja osallistua - se vaatii esteettömyysasioiden parempaa huomioimista. Olemme yhdessä Porvoon seudun kehitysvammaisten tuki ry:n kanssa tehneet kuntalaisaloitteen esteettömän leikkipuiston perustamisesta Porvooseen. Toivon, että se toteutuu mahdollisimman pian. Kaikilla pitää olla yhtäläinen mahdollisuus liikkua ja osallistua.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 26.8.2018 Uusimaassa.
Viihtyisyys, esteettömyys ja palveluiden saavutettavuus nousi keskiöön. Kesän lopulla tapasin tuoreen äidin, joka kertoi minulle näkemyksiään asiasta. Hänen kokemuksensa Porvoosta oli hyvin erilainen kuin minun. En ollut aiemmin pohtinut asiaa, mutta keskustelumme jälkeen huomasin, että Porvoossa ei ole riittävästi paikkoja, jonne pienen vauvan kanssa on mukava mennä - syynä se, ettei kaupungista oikeastaan löydy lastenhoitohuoneita, leikkinurkkia tai imetyspaikkoja. Aiemmin olin havainnut, että esimerkiksi Muumi-puistossa on todella raskasta olla kuumana kesäpäivänä, koska siellä ei ole yhtään varjoa tai katosta. Nyt kun pohdin asiaa, niin emme tänä kesänä käyneet siellä ystäväni lapsen kanssa - juuri tästä syystä. Kaupunkisuunnittelussa tulisi aina huomioida käyttäjien tarpeet. Tässä voisimme olla parempia.
Kaupungin keskustan kehittämisestä on paljon suunnitelmia ja on erityisen tärkeää, että ennen toteutusta pohditaan mitkä asiat lisäävät asukkaiden ja muiden kävijöiden viihtyvyyttä. Esimerkiksi torille ja kaupunginpuistoon tarvitaan yleiset wc-tilat, leikkipuistoihin katokset, kävelyreittien varrelle riittävästi penkkejä ja kauppakeskuksiin hyvät lastenhoitotilat ja leikkinurkat. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus liikkua ja osallistua - se vaatii esteettömyysasioiden parempaa huomioimista. Olemme yhdessä Porvoon seudun kehitysvammaisten tuki ry:n kanssa tehneet kuntalaisaloitteen esteettömän leikkipuiston perustamisesta Porvooseen. Toivon, että se toteutuu mahdollisimman pian. Kaikilla pitää olla yhtäläinen mahdollisuus liikkua ja osallistua.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 26.8.2018 Uusimaassa.
