Oi sitä jännityksen ja riemun aikaa, kun koulut alkavat. Elämä palaa kesän jälkeen koulurakennuksiin ja uutta intoa virtaa käytävillä. Pienet ja vähän suuremmat lapset ovat palanneet katukuvaan, mikä puolestaan vaatii meiltä aikuisilta erityistä huomiota liikenteessä. Kesän aikana on valmistauduttu tulevaan, mutta joissakin perheissä tuleva on yhä epätietoisuuden peitossa. Vuosittain muutama tuhat peruskoulun päättävää nuorta ei saa haluamaansa jatko-opiskelupaikkaa. Nämä nuoret ovat saaneet kesän alussa kirjeen, jossa kerrotaan etteivät he pääse opiskelemaan - heidän taidot eivät riittäneet, he eivät kelvanneet. Se on kova paikka nuorelle ihmiselle, tiedän tämän lähipiirini kokemuksista.
Opetushallinnon tilastojen mukaan kolme loviisalaista peruskoulun päättänyttä nuorta ei saanut jatko-opiskelupaikkaa. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Tutkimusten mukaan paras keino varmistaa, että jokainen nuori jatkaa opintiellä on oppivelvollisuusiän pidentäminen 18-vuoteen. Monissa maissa on Suomea korkeampi oppivelvollisuusikä. Sitä on myös nostettu viime vuosien aikana useissa Euroopan maissa. Suomessa ikä on pysynyt 16 ikävuodessa vuodesta 1957 lähtien. Seuraavalla hallituskaudella oppivelvollisuusikää tulee nostaa, jotta voidaan varmistaa, että jokainen nuori saa hyvät eväät elämään!
Lisäksi meidän itäuusmaalaisten pitää kiinnittää erityistä huomiota alueemme toisen asteen (eli ammatillisen ja lukio) koulutuksen kehitystyöhön. Meidän toisen asteen koulutuksen vetovoimaisuus on laskussa. Ensisijaisten hakijoiden määrä on Loviisassa ja Askolassa miltei Uudenmaan heikointa, ja Porvoossakin on parantamisen varaa. Olemme saaneet lukea lehdestä (LS 10.8.) kuinka Edupolin turvallisuusalan ja lähihoitajien koulutus siirretään Loviisasta Porvooseen. Kyseinen kehityssuunta on huolestuttava. Alueemme kannalta on tärkeää, että koko Itä-Uusimaa on vetovoimainen. Siksi meidän tulee yhteistuumin pohtia, miten toisen asteen koulutus tulisi järjestää alueellamme ja miten saisimme sen nykyistä vetovoimaisemmaksi.
Anette Karlsson
Opetushallinnon tilastojen mukaan kolme loviisalaista peruskoulun päättänyttä nuorta ei saanut jatko-opiskelupaikkaa. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Tutkimusten mukaan paras keino varmistaa, että jokainen nuori jatkaa opintiellä on oppivelvollisuusiän pidentäminen 18-vuoteen. Monissa maissa on Suomea korkeampi oppivelvollisuusikä. Sitä on myös nostettu viime vuosien aikana useissa Euroopan maissa. Suomessa ikä on pysynyt 16 ikävuodessa vuodesta 1957 lähtien. Seuraavalla hallituskaudella oppivelvollisuusikää tulee nostaa, jotta voidaan varmistaa, että jokainen nuori saa hyvät eväät elämään!
Lisäksi meidän itäuusmaalaisten pitää kiinnittää erityistä huomiota alueemme toisen asteen (eli ammatillisen ja lukio) koulutuksen kehitystyöhön. Meidän toisen asteen koulutuksen vetovoimaisuus on laskussa. Ensisijaisten hakijoiden määrä on Loviisassa ja Askolassa miltei Uudenmaan heikointa, ja Porvoossakin on parantamisen varaa. Olemme saaneet lukea lehdestä (LS 10.8.) kuinka Edupolin turvallisuusalan ja lähihoitajien koulutus siirretään Loviisasta Porvooseen. Kyseinen kehityssuunta on huolestuttava. Alueemme kannalta on tärkeää, että koko Itä-Uusimaa on vetovoimainen. Siksi meidän tulee yhteistuumin pohtia, miten toisen asteen koulutus tulisi järjestää alueellamme ja miten saisimme sen nykyistä vetovoimaisemmaksi.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 17.8.2018 Loviisan Sanomissa.
