Siirry pääsisältöön

Köyhyys koskettaa tuhansia lapsia


Suomessa lähes joka kymmenes lapsi elää köyhyydessä. Miltei jokaisessa päiväkotiryhmässä on lapsi, jolla ei ole uusimpia Hello Kitty -kenkiä tai Frozen-nukkea. Miltei jokaisessa koululuokassa on lapsi, jolla ei ole älypuhelinta tai uusimpia muotituotteita. Suomessa on nuoria, jotka eivät voi käydä lukiota, koska heillä ei ole varaa kirjoihin ja omaan tietokoneeseen. Köyhyys koskettaa yli 100 000 lasta.

Perheiden köyhyys lisää eriarvoisuutta. Köyhyys aiheuttaa lapselle osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunteita sekä häpeää. Vuonna 1987 syntyneiden seurantatutkimus osoittaa, että lapsena koettu köyhyys on yhteydessä myöhemmässä elämässä alhaiseen koulutustasoon, mielenterveysongelmiin, heikkoon hyvinvointiin ja rikollisuuteen.

Suomen sosiaali ja terveys ry:n selvityksen mukaan pienituloisten toimeentulo on vaikeutunut viime vuosien aikana ja erityisesti pienituloisten lapsiperheiden toimeentulo on heikentynyt vuoden 2015 jälkeen keskimääräistä enemmän. Lapsiperheiden reaalitulojen menetys on ollut noin 40 euroa kuukaudessa tällä hallituskaudella. Viime kaudella voitiin havaita vaatimaton kuuden euron kasvu lapsiperheiden kuukausituloissa. Tämän hallituskauden negatiivinen muutos on ollut suurempi kuin viime vuoden positiivinen muutos. Tämä on poliittinen päätös. Haluammeko todella synnyttää uusia laman lapsia vai näkisimmekö lapsiin panostamisen mieluummin kannattavana investointina?

Naapurimaassamme Ruotsissa on päätetty nähdä lapsiin panostaminen investointina - viime kuussa saimme lukea, kuinka sosialidemokraattisen ministerin johdolla siellä päätettiin nostaa lapsilisiä ja opintotukea. Ruotsissa on ymmärretty, että jokainen kruunu (tai euro) parantaa lapsiperheiden tilannetta.

Seuraavalla hallituskaudella meidän tulee nostaa lapsiperheköyhyyden torjuminen keskeiseksi tavoitteeksi. Ensitöiksi tarvitaan kansallinen lapsistrategia, jotta päätöksenteko olisi jatkossa lapsilähtöistä. Yksikin köyhyydessä elävä lapsi on liikaa!

Anette Karlsson




Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...