Siirry pääsisältöön

Fattigdom berör tusentals barn

I Finland är nästan vart tionde barn fattigt. Det här innebär att nästan i alla daghemsgrupper finns det barn som inte har de nyaste Hello Kitty skorna eller Frozen-dockan. Nästan i alla skolklasser finns elever som inte har smarttelefoner eller de nyaste modegrejerna. Det finns unga som inte ens kan gå i gymnasiet eftersom de inte har råd med skolböckerna och en egen dator. Fattigdom berör över 100 000 barn.

Familjernas fattigdom ökar välfärdsklyftorna. Fattigdom får barn att känna sig utanför och skapar en känsla av otillräcklighet samt skam. I en undersökning som gjordes bland dem som är födda 1987 kom det fram att barnfattigdomen påverkade flera av dem negativt. Resultaten visade på att de som drabbats av barnfattigdom hade en lägre utbildningsnivå, led av psykisk ohälsa, upplevde sämre välmående och led av brottslighetsproblem.

Enligt Finlands social och hälsa rf:s utredning har låginkomsttagarnas ekonomiska situation försämrats under de senaste åren och speciellt mindre bemedlade barnfamiljers ekonomiska situation hade försämrats i genomsnitt mer efter år 2015. Barnfamiljernas realinkomster har minskat med cirka 40 euro i månaden under denna regeringsperiod. Under förra perioden förbättrades deras situation med knappa sju euro i månaden. Den negativa ändringen under denna regeringsperiod är större än den positiva utvecklingen under förra perioden. Det har varit ett politiskt beslut. Vill vi försämra barns förutsättningar till ett välmående liv eller vill vi se satsningar i barn som investeringar?

I vårt grannland Sverige har man valt att se satsningar i barn som investeringar - nån vecka sedan fick vi läsa om hur man där, med ledning av en socialdemokratisk minister, beslöt att höja barnbidraget och studiestödet. I Sverige förstår man att varje krona (eller euro) till barnfamiljerna hjälper. Nästa regeringsperiod måste barnfattigdom motarbetas målmedvetet. Till först behöver vi en nationell barnstrategi, för att politiken i fortsättningen ska vara mera barnvänlig. Varje barn som lever i fattigdom är för mycket.

Anette Karlsson


Texten är publicerad 6.4.2018 i HBL.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...