Siirry pääsisältöön

Kaatumisen pelko rajoittaa elämää

Eliniän pitenemisen ansioista elämme neljän sukupolven Suomessa. Sain kokea monta iloista joulua isomummoni kanssa. Talvisin minua pyydettiin hakemaan isomummi kylään ja muistan kuinka köpöttelimme käsikynkässä ovelta ovelle. Monella suomalaisella on samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Se kertoo vahvasta sukupolvien ketjusta, jossa huolehditaan omasta ja muiden hyvinvoinnista. On tärkeää, että meillä jokaisella olisi luottamus siihen, että silloinkin, kun olemme itse sairaita, heikkoja tai hauraita, joku huolehtii meistä. Kaikilla ei ole omaisia rinnallakulkijoina, silloin yhteiskunnan tulee olla tukena ja turvana. Porvoossa on esimerkiksi kävelykamu- ja kummivanhustoimintaa, joka tuo iloa ja vaihtelua arkeen sekä turvaa ulkoilujen ajaksi.

Ikäihmiset ovat yhteiskuntamme tukipilareita - he ovat ahkeria omien vanhempiensa sekä lastenlastensa hoitajia ja moni tekee vapaaehtoistyötä, jonka arvoa voidaan vain arvailla. On myös totta, että ikääntyminen lisää tuen tarvetta. Aikuisena olen ymmärtänyt, kuinka pelottavaa talviliukkaalla liikkuminen oli isomummolle. Muutamana talvena hän kaatui ja mursi muun muassa kätensä. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan talviaikana ulkona liukastumisen takia loukkaantuu kuukausittain noin 20 000 ihmistä. Liukastumisesta aiheutuu noin 420 miljoonan euron kustannukset muun muassa vakuutusten, sairaanhoidon kulujen ja sairauspoissaolojen myötä. Silti liukastumisvaaraan ei suhtauduta yhtä vakavasti kuin vaikkapa liikenteen vaaroihin.

Anna Granfelt teki vuonna 2015 aloitteen liukuesteiden jaksamisesta maksutta ikäihmisille. Viime vuonna Porvoo jakoi noin 150:lle kävelykamu- ja kummivanhustoimintaan osallistuvalle ikäihmiselle liukuesteet. Tänä vuonna ei järjestetä samanlaista kampanjaa, mutta jäljelle jääneet liukuesteet jaetaan niitä tarvitseville. Minusta liukuesteiden antaminen niitä haluaville kotihoidon asiakkaalle olisi kaupungilta kannattava investointi. Se olisi konkreettinen keino tukea ikäihmisten toimintakykyä.

Valtakunnallista vanhustenviikkoa vietetään 1.-8.10. teemalla ”Ikäpolvet yhdessä”.


Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 30.9.2017 Uusimaassa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...