Pääministeri Juha Sipilä yllätti työmarkkinajärjestöt vajaa viikko sitten toteamalla MTV:n Huomenta Suomen haastattelussa, että “nolla on kohtuuton”. Vihdoinkin löytyi asia, josta voin olla pääministerin kanssa täysin samaa mieltä. Pakkolakipakettien, massiivisten koulutusleikkausten ja muiden eriarvoisuutta lisäävien toimien jälkeen se on yllättävää.
Työmarkkinasyksystä tulee varmasti myrskyisä ja kova. Muun muassa Metsäteollisuus tarjosi muutama viikko sitten Paperiliitolle työehtosopimusten jatkoa nollakorotuksella. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on torjunut nollaratkaisut, sillä hän haluaisi liittokierroksella ostovoimaa vahvistavat työehtosopimukset. Suomen taloustilanne on muuttunut, nyt talouskasvu on nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin. Parantunut talous- ja työllisyystilanne tulee näkyä myös palkansaajien kukkaroissa. Julkisuudessa on keskusteltu, muun muassa SDP:n kansanedustaja Antti Lindtmanin johdolla julkisen sektorin kohtuuttomien lomarahaleikkausten perumisesta. Maan hallituksen ensi vuoden budjettiesitys ei valitettavasti helpota julkisen sektorin pienellä palkalla töitä tekevien asemaa. Kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahaleikkaukset jatkuvat ensi ja seuraavana vuonna.
Viime keväänä naapurimaamme Ruotsi pääsi sopuun kolmivuotisesta työehtosopimuksesta, joka korottaa palkkoja kaikkiaan 6,5 prosenttia. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattorin Eero Lehden mukaan Suomi on yliarvioinut hintakilpailukyvyn merkitystä kasvutekijänä. Hän korostaa, että metsä- ja paperiteollisuuden palkkaneuvottelut ovat olennainen, mutta eivät ainoa Suomen kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Kotimaisen ostovoiman vahvistaminen ja palvelualojen matalapalkkaisten työntekijöiden tilanteen parantaminen tukee Suomen talouden positiivista kierrettä. Viime vuonna toimeentulotukea maksettiin työssäkäyville ihmisille 40 miljoonaa euroa. Asumistukea 143 miljoonaa ja osa-aikaisen työn ohessa maksettavaa soviteltua työttömyysetuutta 222 miljoonaa euroa. Veronmaksajat kantavat vastuun, kun yritykset käärivät voitot.
Huomiota tulisi kiinnittää pitkäaikaisiin kasvutekijöihin, kuten koulutukseen ja osaamiseen. Suomi on kautta historian pärjännyt korkean osaamistason ansiosta. Nyt olemme ensimmäistä kertaa sadan vuoden historiamme aikana ajautumassa suuntaan, jossa tulevalla sukupolvella on matalampi koulutustaso kuin aiemmalla. Sipilän, Orpon ja Soinin hallituksen politiikka on kasvattanut tuloeroja, hyvinvointieroja ja lisännyt kansalaisten eriarvoisuutta. Eriarvoisuus uhkaa hyvinvointia ja yhteiskunnan tasapainoa. Se vaikuttaa negatiivisesti myös talouskasvun mahdollisuuksiin. OECD:n mukaan Suomen talouskasvusta menetettiin vuosina 1990-2010 yhdeksän prosenttiyksikköä kasvaneen eriarvoisuuden takia. Poliitikkojen tulisi aina pyrkiä vähentämään eriarvoisuutta, siitä huolimatta tämän hallituksen tekemät päätökset, kuten miljoonaperintöjen verotuksen keventäminen ja vähävaraisilta leikkaaminen lisäävät eriarvoisuutta.
Sipilän hallituksen budjettiesitys leikkaa 37 euroa vähävaraisilta ja suosii varakkaita 400 eurolla. Samaan aikaan naapurimaassamme Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus panostaa koulutukseen ja alentaa eläkeläisten verotusta. Ruotsissa on valittu kasvun ja kehityksen tie. Toivottavasti myös Suomi siirtyy pian säästö- ja leikkauspolitiikasta tulevaisuuden hyvinvoinnin ja kasvun tielle.
Työmarkkinasyksystä tulee varmasti myrskyisä ja kova. Muun muassa Metsäteollisuus tarjosi muutama viikko sitten Paperiliitolle työehtosopimusten jatkoa nollakorotuksella. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto on torjunut nollaratkaisut, sillä hän haluaisi liittokierroksella ostovoimaa vahvistavat työehtosopimukset. Suomen taloustilanne on muuttunut, nyt talouskasvu on nopeampaa kuin euroalueella keskimäärin. Parantunut talous- ja työllisyystilanne tulee näkyä myös palkansaajien kukkaroissa. Julkisuudessa on keskusteltu, muun muassa SDP:n kansanedustaja Antti Lindtmanin johdolla julkisen sektorin kohtuuttomien lomarahaleikkausten perumisesta. Maan hallituksen ensi vuoden budjettiesitys ei valitettavasti helpota julkisen sektorin pienellä palkalla töitä tekevien asemaa. Kilpailukykysopimuksen mukaisesti lomarahaleikkaukset jatkuvat ensi ja seuraavana vuonna.
Viime keväänä naapurimaamme Ruotsi pääsi sopuun kolmivuotisesta työehtosopimuksesta, joka korottaa palkkoja kaikkiaan 6,5 prosenttia. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimuskoordinaattorin Eero Lehden mukaan Suomi on yliarvioinut hintakilpailukyvyn merkitystä kasvutekijänä. Hän korostaa, että metsä- ja paperiteollisuuden palkkaneuvottelut ovat olennainen, mutta eivät ainoa Suomen kilpailukykyyn vaikuttava tekijä. Kotimaisen ostovoiman vahvistaminen ja palvelualojen matalapalkkaisten työntekijöiden tilanteen parantaminen tukee Suomen talouden positiivista kierrettä. Viime vuonna toimeentulotukea maksettiin työssäkäyville ihmisille 40 miljoonaa euroa. Asumistukea 143 miljoonaa ja osa-aikaisen työn ohessa maksettavaa soviteltua työttömyysetuutta 222 miljoonaa euroa. Veronmaksajat kantavat vastuun, kun yritykset käärivät voitot.
Huomiota tulisi kiinnittää pitkäaikaisiin kasvutekijöihin, kuten koulutukseen ja osaamiseen. Suomi on kautta historian pärjännyt korkean osaamistason ansiosta. Nyt olemme ensimmäistä kertaa sadan vuoden historiamme aikana ajautumassa suuntaan, jossa tulevalla sukupolvella on matalampi koulutustaso kuin aiemmalla. Sipilän, Orpon ja Soinin hallituksen politiikka on kasvattanut tuloeroja, hyvinvointieroja ja lisännyt kansalaisten eriarvoisuutta. Eriarvoisuus uhkaa hyvinvointia ja yhteiskunnan tasapainoa. Se vaikuttaa negatiivisesti myös talouskasvun mahdollisuuksiin. OECD:n mukaan Suomen talouskasvusta menetettiin vuosina 1990-2010 yhdeksän prosenttiyksikköä kasvaneen eriarvoisuuden takia. Poliitikkojen tulisi aina pyrkiä vähentämään eriarvoisuutta, siitä huolimatta tämän hallituksen tekemät päätökset, kuten miljoonaperintöjen verotuksen keventäminen ja vähävaraisilta leikkaaminen lisäävät eriarvoisuutta.
Sipilän hallituksen budjettiesitys leikkaa 37 euroa vähävaraisilta ja suosii varakkaita 400 eurolla. Samaan aikaan naapurimaassamme Ruotsissa sosialidemokraattinen hallitus panostaa koulutukseen ja alentaa eläkeläisten verotusta. Ruotsissa on valittu kasvun ja kehityksen tie. Toivottavasti myös Suomi siirtyy pian säästö- ja leikkauspolitiikasta tulevaisuuden hyvinvoinnin ja kasvun tielle.