Siirry pääsisältöön

Pelastetaan Porvoon sairaala

Porvoon kaupungissa suunnitellaan sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtiöittämistä, eli palveluiden siirtämistä yksityisen yrityksen hoidettavaksi. Huolestuttavaan selvitykseen on käytetty satoja tuhansia euroja ja lähiaikoina valtuusto päättää jatkotoimenpiteistä. Kaupungin johtavat virkamiehet pitävät parhaana vaihtoehtona mallia, jossa yksityinen toimija olisi enemmistönä muodostettavassa yhteisyrityksessä. Kuten Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Aki Lindén, myös me olemme huolissamme kaupungin sote-palveluiden yksityistämissuunnitelmista.
Sipilän hallitus valmistelee sote-uudistusta, jonka myötä ihmisten terveydellä voidaan tehdä bisnestä ja julkiset palvelut pakkoyhtiöitetään. Hallituksen sote-uudistuksiin liittyvä lainsäädäntö on kuitenkin vielä keskeneräinen, eikä uudistusten käytännön toimenpanostakaan ole kuin karkeita arvioita. Samaan aikaan Porvoon kaupunki, Jukka-Pekka Ujulan ja Pia Nurmen johdolla, vie kiireellä verovaroin rahoitetut julkiset palvelut terveysbisneksen tielle. Tämä tulee nostamaan asiakasmaksuja entisestään ja mitä pahinta, se vaarantaa Porvoo sairaalan tulevaisuuden.
HUS:n mukaan Porvoon sairaala ei pystyisi kaupungin yhtiöittämisvimman jälkeen enää toimimaan päivystyssairaalana Itä-Uudenmaan asukkaille. Päivystys palvelee tällä hetkellä noin 15 000 asukasta vuodessa. Alueen kaikkien asukkaiden terveys, ja jopa henki, on vaarassa, jos sairaala menetetään. Mitään peruuttamatonta ei ole vielä tehty – nyt on oikea hetki vaikuttaa.
Tule mukaan taistelemaan elintärkeän sairaalamme puolesta lauantaina 11.2. klo 15.00 Porvoon torilla järjestettävään mielenilmaukseen.
Anette Karlsson, sosionomi (AMK)
Millariikka Rytkönen, kätilö-sh (YAMK)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...