Siirry pääsisältöön

Låt oss rädda Borgå sjukhus

I Borgå stad planerar man att bolagisera social- och hälsovården så att servicen skulle handlas av ett privat företag. Man har satsat hundra tusentals euro på en oroväckande utredning och inom den närmaste framtiden fattar stadsfullmäktige beslut om fortsatta åtgärder. Stadens ledande tjänstemän anser att det bästa alternativet är en modell där en privat aktör skulle inneha majoriteten i ett gemensamt bolag. I likhet med verkställande direktören vid Helsingfors- och Nylands sjukvårdsdistrikt, Aki Lindén är också vi oroade över stadens privatiseringsplaner.
Regeringen Sipilä bereder en vårdreform där man kan göra business på människors hälsa och där man vill tvångsbolagisera den offentliga servicen. Lagstiftningen som har att göra med regeringens vårdreform är ännu inte klar och vi kan endast göra grova bedömningar av hur den i praktiken ska förverkligas. Samtidigt vill Borgå stad, med Jukka-Pekka Ujula och Pia Nurme i spetsen i snabb takt överföra den med skattemedel finansierade offentliga servicen i händerna på den privata hälsovårdsbusinessen. Det kommer att ytterligare höja kundavgifterna och, vad värre är: det äventyrar framtiden för Borgå sjukhus.
Enligt HNS skulle Borgå sjukhus, efter stadens bolagiseringsiver inte längre kunna fungera som ett joursjukhus för invånarna i östra Nyland. Jouren betjänar för närvarande cirka 15 000 invånare per år. Regionens alla invånares hälsa, och till och med liv, äventyras om vi förlorar sjukhuset. Något oåterkalleligt har ännu inte skett – ännu kan vi påverka. Kom med och kämpa för vårt livsviktiga sjukhus lördagen den 11.2 kl. 15.00 då vi arrangerar en demonstration på Borgå torg.
Anette Karlsson
Millariikka Rytkönen

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...