Siirry pääsisältöön

Kuntien tuettava alueen synnyttäjiä

Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja Anette Karlsson ja emeritus puheenjohtaja Mirja Suhonen vaativat, että itäisen Uudenmaan kunnat varaavat vuoden 2017 budjetista varoja kunnan synnyttäjien majoituskustannuksiin ja lastenhoitoapuun. Synnytykset siirtyvät Porvoosta vuodenvaihteessa Helsinkiin. Viime vuonna 453 porvoolaista ja 94 loviisalaista synnytti Porvoon sairaalassa.
– Muutos aiheuttaa perheille väistämättä lisäkustannuksia, huolta ja pelkotiloja. Nyt on ryhdyttävä toimiin alueen perheiden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kuntien on mahdollistettava kaikille tarvitseville perheille majoitus lähellä synnytyssairaalaa ennen h-hetkeä, Karlsson ja Suhonen vaativat.
Kunnille taloudellinen kustannus ei ole suuri, mutta perheille tuki on erityisen tärkeä. Perheiden tukeminen maksaisi esimerkiksi Porvoolle korkeintaan 100 000 euroa vuodessa, mikä on alle promillen kokonaisbudjetista. Majoitus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilashotellissa.
– Itä-Uudenmaan kuntien perheillä tulee olla oikeus päästä lähemmäs sairaalaa kun siltä tuntuu, ja tarvittaessa saada lastenhoitoapua. Perheitä ei saa pakottaa odottamaan kotona. Kotona odottelu, jos mikä, lisää matkasynnytysten määrää ja perheiden pelkotiloja, Karlsson ja Suhonen huomauttavat.
Perheiden taloudellisen tukemisen lisäksi itäisen Uudenmaan kuntien tulisi harkita yhteistyön tiivistämistä HUS:n kanssa varmistaakseen, että alueen synnyttäjille on tarjolla riittävästi majoituspaikkoja lähellä synnytyssairaalaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...