Siirry pääsisältöön

Hoito- ja kasvatusalan henkilöstöpula ratkaistava

Alan ammattilaiset ovat jo vuosia havainneet ongelman. Nyt viimeinkin koko Suomi sen näkee, mutta riittääkö se? Tuleeko seuraavalla hallituskaudella lisää toimia julkisen sektorin henkilöstöpulan ratkaisemiseksi? Mielestäni on tärkeää, että eduskuntaan valitaan alan ammattilaisia, jotka pystyvät parhaiten kertomaan millaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta alan vetovoima saadaan palautettua. Selvää on, että palkka on tärkeä osa tässä keskustelussa. Siksi onkin tärkeää, että Suomi pitää kiinni sopimusyhteiskunnasta myös jatkossa. Kaksia työmarkkinoita ei saa synnyttää maahamme, vaikka ulkomaalaista työvoimaa tarvitaankin lisää.

Lapsiamme ja ikäihmisiä hoitaville ihmisille tulee luoda toimivat jatkokoulutusmahdollisuudet sekä aito mahdollisuus opiskella työn ohella. Lisäksi lakia on muutettava niin, että varhaiskasvatukseen suuntautuneella, sosionomi YAMK -tutkinnon suorittaneella tulee jatkossakin olla oikeus toimia päiväkodin johtajan tehtävässä. Yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa on löydettävä ratkaisuja, joissa huomioidaan sote-alan koko moniammatillinen palveluketju. Johtamiseen ja työhyvinvointiin on panostettava nykyistä enemmän. Silmien ummistaminen ongelmien edessä ei ole ratkaisu.

Riittävä määrä hyvinvoivaa henkilöstöä, joka kokee saavansa työn arvon mukaista palkkaa on avain koko julkisen sektorin vetovoiman lisäämiselle. Ilman ammattilaisia ei ole laadukkaita palveluita - ei hoitotakuuta tai subjektiivista päivähoito-oikeutta. Hyvällä yhteistyöllä ja sopimusyhteiskunnan rakenteita kunnioittamalla voimme löytää parhaat ratkaisut tilanteen korjaamiseksi.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 4.3.2023 Uusimaassa.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...