Muistatko ajan ennen Sanna Marinin nousua pääministeriksi? Siitä ei ole niin kauaa - olin itse silloin raskaana ja nyt vietimme rakkaan lapseni 3-vuotissyntymäpäivää. Näihin reiluun kolmeen vuoteen on mahtunut paljon suuria tapahtumia, jotka ovat mullistaneet kaikkien elämää ja arkea.
Korona vuoden 2020 alussa, jonka jälkeen elimme pandemian armoilla muutaman vuoden. Marinin hallitus hoiti kriisiä ja panosti ihmisten hyvinvointiin, koulutukseen ja tulevaisuuteen. Oppivelvollisuusiän pidennys vietiin maaliin, perhevapaauudistus tehtiin ja vanhusasiavaltuutettu saatii Suomeen. Asiakasmaksuja alennettiin, vanhustenhoidon tilaa parannettiin ja ammatilliseen koulutukseen laitettiin rahaa.
Vihdoin tuntui näkyvän valoa tunnelissa, mutta helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi brutaalisti Ukrainaan. Euroopassa on sota. Pian ryhdyttiin keskustelemaan Nato-jäsenyydestä ja maamme turvallisuudesta ihan uudella vakavuudella. Jokainen meistä tunsi sodan kamaluudet sydämessään. Sitten energia- ja hintakriisi koputti ovelle. Marinin hallitus ryhtyi taas määrätietoisesti toimiin: Ukrainan auttamiseksi, kansalaisten tukemiseksi ja Suomen tilanteen vakauttamiseksi. Samalla vieden tärkeitä tulevaisuustavoitteita maaliin.
Tämän hallituskauden hyvät teot ovat jääneet lukuisten elämää ja yhteiskuntaa mullistavien kriisien jalkoihin. On selvää, että päätökset eivät koskaan miellytä kaikkia. Tällä hallituskaudella, kriiseistä huolimatta, päätökset ovat kuitenkin olleet oikeudenmukaisia ja pääsääntöisesti meidän kaikkien elämää parantavia. Mietin kauhulla millainen tilanne olisi ollut, jos nämä kriisit olisivat iskeneet päälle Sipilän patamustan hallituksen aikana. Silloin pistettiin vähävaraisia, lapsia, sairaita ja pienipalkkaisia ihmisiä kyykkyyn ideologisista syistä. Näitä virheitä on onneksi tällä hallituskaudella korjattu.
Galluppeja lukiessa mietin, muistavatko ihmiset miltä Suomi silloin näytti? Sitäkö haluamme uudestaan? Kevään vaaleissa jokainen voi itse päättää, haluammeko Kokoomuksen tai Perussuomalaisten johtaman patamustan hallituksen vai annammeko valtakirjan Sanna Marinille jatkaa Suomen viemistä kohti valoisempaa tulevaisuutta. Minä valitsen jälkimmäisen, toivottavasti moni muu myös.
Anette Karlsson
Korona vuoden 2020 alussa, jonka jälkeen elimme pandemian armoilla muutaman vuoden. Marinin hallitus hoiti kriisiä ja panosti ihmisten hyvinvointiin, koulutukseen ja tulevaisuuteen. Oppivelvollisuusiän pidennys vietiin maaliin, perhevapaauudistus tehtiin ja vanhusasiavaltuutettu saatii Suomeen. Asiakasmaksuja alennettiin, vanhustenhoidon tilaa parannettiin ja ammatilliseen koulutukseen laitettiin rahaa.
Vihdoin tuntui näkyvän valoa tunnelissa, mutta helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi brutaalisti Ukrainaan. Euroopassa on sota. Pian ryhdyttiin keskustelemaan Nato-jäsenyydestä ja maamme turvallisuudesta ihan uudella vakavuudella. Jokainen meistä tunsi sodan kamaluudet sydämessään. Sitten energia- ja hintakriisi koputti ovelle. Marinin hallitus ryhtyi taas määrätietoisesti toimiin: Ukrainan auttamiseksi, kansalaisten tukemiseksi ja Suomen tilanteen vakauttamiseksi. Samalla vieden tärkeitä tulevaisuustavoitteita maaliin.
Tämän hallituskauden hyvät teot ovat jääneet lukuisten elämää ja yhteiskuntaa mullistavien kriisien jalkoihin. On selvää, että päätökset eivät koskaan miellytä kaikkia. Tällä hallituskaudella, kriiseistä huolimatta, päätökset ovat kuitenkin olleet oikeudenmukaisia ja pääsääntöisesti meidän kaikkien elämää parantavia. Mietin kauhulla millainen tilanne olisi ollut, jos nämä kriisit olisivat iskeneet päälle Sipilän patamustan hallituksen aikana. Silloin pistettiin vähävaraisia, lapsia, sairaita ja pienipalkkaisia ihmisiä kyykkyyn ideologisista syistä. Näitä virheitä on onneksi tällä hallituskaudella korjattu.
Galluppeja lukiessa mietin, muistavatko ihmiset miltä Suomi silloin näytti? Sitäkö haluamme uudestaan? Kevään vaaleissa jokainen voi itse päättää, haluammeko Kokoomuksen tai Perussuomalaisten johtaman patamustan hallituksen vai annammeko valtakirjan Sanna Marinille jatkaa Suomen viemistä kohti valoisempaa tulevaisuutta. Minä valitsen jälkimmäisen, toivottavasti moni muu myös.
Anette Karlsson
