Siirry pääsisältöön

Eduskuntavaaleissa päätetään Suomen suunnasta

Muistatko ajan ennen Sanna Marinin nousua pääministeriksi? Siitä ei ole niin kauaa - olin itse silloin raskaana ja nyt vietimme rakkaan lapseni 3-vuotissyntymäpäivää. Näihin reiluun kolmeen vuoteen on mahtunut paljon suuria tapahtumia, jotka ovat mullistaneet kaikkien elämää ja arkea.

Korona vuoden 2020 alussa, jonka jälkeen elimme pandemian armoilla muutaman vuoden. Marinin hallitus hoiti kriisiä ja panosti ihmisten hyvinvointiin, koulutukseen ja tulevaisuuteen. Oppivelvollisuusiän pidennys vietiin maaliin, perhevapaauudistus tehtiin ja vanhusasiavaltuutettu saatii Suomeen. Asiakasmaksuja alennettiin, vanhustenhoidon tilaa parannettiin ja ammatilliseen koulutukseen laitettiin rahaa.

Vihdoin tuntui näkyvän valoa tunnelissa, mutta helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi brutaalisti Ukrainaan. Euroopassa on sota. Pian ryhdyttiin keskustelemaan Nato-jäsenyydestä ja maamme turvallisuudesta ihan uudella vakavuudella. Jokainen meistä tunsi sodan kamaluudet sydämessään. Sitten energia- ja hintakriisi koputti ovelle. Marinin hallitus ryhtyi taas määrätietoisesti toimiin: Ukrainan auttamiseksi, kansalaisten tukemiseksi ja Suomen tilanteen vakauttamiseksi. Samalla vieden tärkeitä tulevaisuustavoitteita maaliin.

Tämän hallituskauden hyvät teot ovat jääneet lukuisten elämää ja yhteiskuntaa mullistavien kriisien jalkoihin. On selvää, että päätökset eivät koskaan miellytä kaikkia. Tällä hallituskaudella, kriiseistä huolimatta, päätökset ovat kuitenkin olleet oikeudenmukaisia ja pääsääntöisesti meidän kaikkien elämää parantavia. Mietin kauhulla millainen tilanne olisi ollut, jos nämä kriisit olisivat iskeneet päälle Sipilän patamustan hallituksen aikana. Silloin pistettiin vähävaraisia, lapsia, sairaita ja pienipalkkaisia ihmisiä kyykkyyn ideologisista syistä. Näitä virheitä on onneksi tällä hallituskaudella korjattu.

Galluppeja lukiessa mietin, muistavatko ihmiset miltä Suomi silloin näytti? Sitäkö haluamme uudestaan? Kevään vaaleissa jokainen voi itse päättää, haluammeko Kokoomuksen tai Perussuomalaisten johtaman patamustan hallituksen vai annammeko valtakirjan Sanna Marinille jatkaa Suomen viemistä kohti valoisempaa tulevaisuutta. Minä valitsen jälkimmäisen, toivottavasti moni muu myös.

Anette Karlsson



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...