Siirry pääsisältöön

Loviisan huumeongelma on todellinen

Työssäni Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen sosiaalityöntekijänä olen päässyt näköalapaikalle tutustumaan alueen lasten ja nuorten elämään ja hyvinvointiin. Työni myötä olen myös päässyt tutustumaan ihmisiin, jotka tekevät arvokasta työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistamiseksi Loviisassa. Valitettavasti romanttinen kuva rauhallisesta ja turvallisesta saaristokaupungista ei ole todellinen, sillä liian moni nuori joutuu Loviisassa huumeiden karulle tielle.

Kannabis ja vahvemmat huumeet ovat ongelma loviisalaisnuorten keskuudessa. Loviisalaiset tunnistavat ongelman, sillä vuonna 2020 tehdyssä turvallisuuskyselyssä loviisalaisia huolestutti eniten huumeiden käyttö tai huumekauppa ja toiseksi eniten työttömyyden lisääntyminen.

Eduskuntavaalien alla puhutaan usein mediaseksikkäistä aiheista, kuten kannabiksen laillistamisesta. Henkilökohtaisesti näen sellaisen kehityssuunnan erittäin haitallisena. Meidän tulisi nyt keskustella siitä, miten voimme suojella lapsiamme huumeiden negatiivisilta vaikutuksilta. Hyvinvointialueen päätös perustaa nuorten mielenterveys- ja päihdeyksikkö eli ns. nuorisoasema on yksi askel kohti parempaa päihdehuoltoa alueen nuorille. Nyt loviisalaisnuoret ovat olleet lähestulkoon ilman palveluita.

Juttelin loviisalaisten etsivän nuorisotyöntekijöiden kanssa Islannin mallista. Mutta en siitä versiosta joka on jo tuotu meille Suomen harrastamisen mallina, vaan niistä toimista, joilla lasten päihteiden käyttöä vähennettiin. Islannissa oli parikymmentä vuotta sitten erittäin suuri nuorten huume- ja päihdeongelma. Käyttöön otettiin viralliset kotiintuloajat, vanhemmuuden tuen kampanjat sekä meille jo tuttu harrastustakuu. Tavoitteena oli saada vanhemmuus takaisin vanhemmille (kannustamalla heitä sanomaan ei, koska rakastan lastani). Haluttiin saada alaikäiset pois öisiltä kaduilta. Jokaiselle tarjottiin maksuton harrastus, joka tapahtui koulupäivän yhteydessä. Tulokset olivat päätä huimaavat: lasten ja nuorten hyvinvointi lisääntyi ja päihteiden käyttö väheni merkittävästi. Emme ehkä saa aikaiseksi koko Loviisaa kattavaa kotiintuloaikaa, mutta tarvitsemme yhteistyötä ja määrätietoisia toimia lasten ja nuorten irrottamiseksi huumeiden pimeästä maailmasta. Ideoita ja ratkaisuja saamme nuorten kanssa työskenteleviltä ammattilaisilta, nyt on aika kuunnella heitä ja saada ideat toteutumaan.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 9.2.2023 Loviisan Sanomissa.





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...