Juttelin viime viikolla ikääntyneen ystävän kanssa. Hän kertoi miten ulkopuolinen olo ihmisellä voi olla Suomen talvisäässä. Toimintakyvyn heikkenemisen myötä liikkuminen on vaikeaa, ja sohjossa rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuminen on miltei mahdotonta. Kontakti ulkomaailmaan vähenee, mutta tätä kaipuuta voi helpottaa esimerkiksi sosiaalisen median mahdollistamalla yhteydenpidolla. Kaikki ikääntyneet, ja myös moni nuorempi, eivät kuitenkaan ole digiguruja. Tiedän tämän, sillä oma isoäitini ei pysty asioimaan digitaalisten palveluiden kautta.
Nyky-Suomessa digitaalisten laitteiden ja palveluiden käytöstä on tehty kansalaistaito, jota ilman ei useissa arjen tilanteissa voi toimia. Miettiessäni digitaalista yhteiskuntaa tulee mieleeni iäkkäämpi nainen, joka soitti minulle aiheeseen liittyen. Hän oli pahoillaan siitä, että monissa uutisissa viitataan verkkosivustoon, johon hänellä ei ole pääsyä. Itselleni lisätiedon hakeminen verkosta on luonnollista, mutta näin ei ole kaikille. Tämä olisi aina syytä muistaa.
Erittäin huolestuttavaa on, että peruspalveluiden saaminen kasvokkain tai puhelimitse on tehty vaikeaksi. Tämä vaikeuttaa monen ikääntyneen ihmisen arkea ja osallisuutta yhteiskuntaan. Digitaalisten mahdollisuuksien liika ihannointi on vaarallista. Valitettavasti päättäjät eivät ole ottaneet riittävästi vastuuta siitä, että kaikki pystyisivät yhdenvertaisesti toimimaan digitalisoitavassa yhteiskunnassa. Digipalvelujen käyttö vaatii osaamisen lisäksi riittäviä taloudellisia resursseja, toimintakykyä sekä kielitaitoa, mitä monella iäkkäällä ei ole. Digitalisaatio on tullut jäädäkseen. Siksi tarvitsemme enemmän osaavaa ja maksutonta digitukea, jonka piiriin löytää ja pääsee helposti.
Tuettua asiointia ei juuri tunnisteta lainsäädännössä, vaikka arviolta kolmasosa iäkkäistä tarvitsee tukea sähköiseen asiointiin. He pystyvät päättämään asioistaan itse, mutta heillä on vaikeuksia digitaalisten laitteiden ja palveluiden teknisessä käytössä. Toisen puolesta asioinnissa on lukuisia hankaluuksia ja epäselvyyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi yksityisyyden suojaamiseen ja turvallisuuteen. On mahdollistettava turvallinen tuettu asiointi sekä puolesta asiointi kaikille riippumatta siitä, onko apua tarvitsevalla sähköisen tunnistautumisen välineitä.
Anette Karlsson
Nyky-Suomessa digitaalisten laitteiden ja palveluiden käytöstä on tehty kansalaistaito, jota ilman ei useissa arjen tilanteissa voi toimia. Miettiessäni digitaalista yhteiskuntaa tulee mieleeni iäkkäämpi nainen, joka soitti minulle aiheeseen liittyen. Hän oli pahoillaan siitä, että monissa uutisissa viitataan verkkosivustoon, johon hänellä ei ole pääsyä. Itselleni lisätiedon hakeminen verkosta on luonnollista, mutta näin ei ole kaikille. Tämä olisi aina syytä muistaa.
Erittäin huolestuttavaa on, että peruspalveluiden saaminen kasvokkain tai puhelimitse on tehty vaikeaksi. Tämä vaikeuttaa monen ikääntyneen ihmisen arkea ja osallisuutta yhteiskuntaan. Digitaalisten mahdollisuuksien liika ihannointi on vaarallista. Valitettavasti päättäjät eivät ole ottaneet riittävästi vastuuta siitä, että kaikki pystyisivät yhdenvertaisesti toimimaan digitalisoitavassa yhteiskunnassa. Digipalvelujen käyttö vaatii osaamisen lisäksi riittäviä taloudellisia resursseja, toimintakykyä sekä kielitaitoa, mitä monella iäkkäällä ei ole. Digitalisaatio on tullut jäädäkseen. Siksi tarvitsemme enemmän osaavaa ja maksutonta digitukea, jonka piiriin löytää ja pääsee helposti.
Tuettua asiointia ei juuri tunnisteta lainsäädännössä, vaikka arviolta kolmasosa iäkkäistä tarvitsee tukea sähköiseen asiointiin. He pystyvät päättämään asioistaan itse, mutta heillä on vaikeuksia digitaalisten laitteiden ja palveluiden teknisessä käytössä. Toisen puolesta asioinnissa on lukuisia hankaluuksia ja epäselvyyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi yksityisyyden suojaamiseen ja turvallisuuteen. On mahdollistettava turvallinen tuettu asiointi sekä puolesta asiointi kaikille riippumatta siitä, onko apua tarvitsevalla sähköisen tunnistautumisen välineitä.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 1.2.2023 Itäväylässä.
