Terveiset kaupunginhallituksen varapuheenjohtajalta: Talousarvio 2023 / 15.12.2022

Terveiset kaupunginhallituksen varapuheenjohtajalta. Eilen oli poliittisen urani pisin kokous, kotona olin joskus 00.00 jälkeen. Vähän alkoi kisakunto loppua, vaikka pidinkin kokouksen viimeisen puheenvuoron kannattaessani Siltakorven esitystä Gammelbackan hyvinvointitoimintojen säilyttämisestä. Kokouksesta nousi kaksi selkeää pääteemaa: Epoon koulun tulevaisuus ja kouluruokamiljoona. Myös muita tärkeitä asioita nostettiin esille, mutta ne jäivät pienemmälle huomiolle. Nostan nyt alkuun muutaman niistä ja kommentoin lopuksi näitä kahta ns kuumaa perunaa.

Kaupunginhallituksen kokouksessa hyväksyttiin valmistelemani esitys, jossa esitettiin mopoilulle turvallisen alueen selvittämistä. Lisäksi investointisuunnitelmaan lisättiin rahaa tennisseinän rakentamiseksi. Nämä kaksi asiaa olivat esillä jo vuonna 2018, kun teimme näihin liittyen valtuustoaloitteen yhdessä Riitta Aholan kanssa. Myös Nea Hjeltin esitys koirapuiston perustamisesta Länsirannalle menestyi kaupunginhallituksessa. Lisäksi SDP:n ja Keskustan yhteinen esitys päiväkodin selvittämisestä Tolkkinen-Haikkoo alueelle tuli mukaan talousarvioon. Pohjois-Porvoon päiväkotipalveluiden turvaaminen oli esillä viime vuonna, kun ryhmäni asiaa esitti ja nyt asia vahvistettiin uudestaan (sillä jostain syystä viranhaltijavalmistelussa kirjaus oli muuttunut selvittämiseksi turvaamisen sijaan). Selvitys on valmis, joten nyt vain tarvitaan päätökset, jotka turvaavat päiväkotipalvelut alueella. Tärkeää oli myös, että Porvoossa pidetään jatkossakin kiinni lähikouluperiaatteesta – eli emme edistä kolmen koulun yhteisiä oppilaaksiottoalueita lännessä (Hamari, AE ja Peippo) tai idässä (Huhtinen, Kevari ja Keskuskoulu).

Olin erittäin pettynyt siitä, ettei Oppimisen olohuone esitystä hyväksytty kaupunginhallituksessa tai valtuustossa. Uskon, että suurin osa (elleivät jopa kaikki) pitää asiaa tärkeänä, mutta jotenkin ihmisten ymmärrys aikuisten oppimisvaikeuksista, niiden vakavuudesta ja niihin avun saamisen tarpeesta on jäänyt vieraaksi. En onnistunut puheenvuoroni aikana vakuuttamaan ihmisiä siitä, kuinka tärkeää olisi saada Porvooseen tukitoimia aikuisille oppimisvaikeuksia omaaville ihmisille. Toivon, että esitys kuitenkin herätti viranhaltijoiden mielenkiinnon ja asiaa saadaan vielä edistettyä. Voit lukea asiasta lisää Erilaisten oppijoiden sivuilta täältä: https://www.eoliitto.fi/oppimisen-olohuone/ TAI kolumnistani tässä: http://www.anettekarlsson.fi/2022/11/kolumni-oppimisen-olohuone-porvooseen.html

Minua harmittaa myös suuresti se, että selkokielen edistäminen ei etene Porvoossa. Käykää muuten huvikseen katsomassa Loviisan kaupungin nettisivut – esteettömyys ja saavutettavuus on viety siellä uudelle tasolle ja Porvoo on kyllä tässä jäljessä. Työskentelen nykyään (olen eduskunnasta työvapaalla) Loviisassa sosiaalityöntekijänä ja sen myötä on moni asia naapurikunnassa tullut tutuksi.

Pettynyt olen myös siitä, ettei Gammelbackan tulevaisuuteen liittyvät esitykset menestyneet. Olisin toivonut valtuustolta vahvaa signaalia siitä, että alueen tärkeät kirjasto, hyvinvointi ja nuorisopalvelut turvataan. Nyt näin ei tehty. Rahaa ei myöskään näihin palveluihin haluttu lisää, eikä nimeä edes muuttaa Gammelbackan hyvinvointi- ja kouluhankkeeksi. Maanantaina kaupunginhallitus tulee käsittelemään Gammelbacka-asiaa, ja esitys on, että kokonaisuus toteutetaan nykyiselle sijainnille, eli Gammelbackan sydämeen. En itse pääse kokoukseen, sillä olen asiakkaan kanssa tapaamassa tukiperhettä Loviisassa, mutta varajäseneni Marianne Korpi on paikalla ja hän yhdessä puoluetovereideni kanssa tulee puolustamaan Gammelbackan palveluita, kuten olemme kokoajan aiemminkin tehneet.

Muilta osin en ole pettynyt, vaikka oma kantani ei kaikissa äänestyksissä menestynytkään. Aloitan Epoon koulusta. Olin yksi heistä, joka äänesti pohjaesityksen mukaan – eli en kannattanut muutosesitystä, jossa Epoon koulun toimintaa jatketaan. Paljon oli puheenvuoroja ja somepäivityksiä aiheeseen liittyen kokouksen jälkeen, mutta harva päättäjä kävi kertomassa miksi äänestää lakkauttamisen puolesta. Minä kävin. Kirjoitan sen myös lyhyesti tähän, sillä peruste oli yksinkertainen ja mielipiteitä asiasta on monia (kuten huomasimme valtuustossa). Epoon koulun ykkösluokalle tuli 1 lapsi – hän on yksin ikäisensä koko koulupolun ajan. Minä en voi kannattaa koulua, jossa lapsi on ainoa ikäisensä. Lisäksi olen huolissani kaikista kouluista, joissa on erittäin vähän lapsia luokalla – sillä luvut eivät kerro sukupuolta tai ystävyyssuhteista. Ongelmia on toki isoissa ja pienissä kouluissa, en sitä kiistä. Jenna Perokorven puhe pojastaan kuitenkin antoi kasvot omalle kannalleni asiasta – hän kertoi oman lapsensa koulupolusta ja siitä yksinäisyydestä jota lapsi voi pienessä koulussa kokea. Samaan yksinäisyyteen pääsin tutustumaan oman työni kautta, kun ala-asteikäinen kertoi minulle kuinka hartaasti hän odottaa pääsyä yläkouluun, kun vihdoin olisi enemmän ystäviä, joiden kanssa pääsisi tekemään asioita. Tiedän, että yksinäisyyttä voi kokea myös isossa koulussa ja siellä on toisenlaiset ongelmat. Koen kuitenkin, että jokaisella lapsella on oikeus sosiaaliseen kanssakäymiseen ja siihen kuuluu ikätoverit.

Toivon koko sydämestäni, että valtuutetut, jotka puhuivat tonttien myynnistä ja muuttoaallosta saaristoon ovat oikeassa. Minua ei haittaa olla tässä asiassa väärässä, valitettavasti kuitenkin uskon, että lapsimäärä kyseisessä koulussa tulee laskemaan entisestään ja silloin voi myös pysähtyä miettimään mikä on oikeudenmukaista – muutaman miljoonan investointi (jos toimitilajohdon kertomaan luottaa) reilun 20 oppilaaseen vai jokin muu ratkaisu. Toivon hartaasti, että tämä sama porukka, joka puolusti Epoon koulua on myös yhtä halukas miettimään lasten parasta kun Gammelbacka-asiaa käsitellään. Nimittäin samat henkilöt (ainakin osittain) ovat halunneet pitää yli tuhannen oppilaan koulun vielä mukana asian valmistelutyössä. Sen alueen vanhemmat voivat kysyä mikä on oikeudenmukaista ja kohtuullista.

Toinen iso kysymys oli minun sydäntäni lähellä oleva kouluruoka. Moni meistä päättäjistä on saanut palautetta kouluruoasta ja sen parantamisesta – ilmeisemmin Jere Riikonen ei kuitenkaan ole saanut, koska hänellä ei ollut sellaisesta palautteesta mitään tietoa, jos hänen valtuustopuhettaan on uskominen. Outi Lankiakaan ei nähnyt tarvetta aitoon parannukseen kouluruoassa (mikä rehellisesti sanottuna yllätti minut). Teimme yhdessä Elin Blomqvist-Valtosen kanssa aloitteen, että jatkossa valtuuston kokouksissa olisi tarjolla kouluruokaa. Aloitevastausta ei ole kuulunut, eikä kouluruokaa ollut tarjolla eilisessä maratonkokouksessa. Sen sijaan saimme erittäin gourmet tasoista ruokaa lähiravintolasta. Olisin mielellään syönyt Porvoon kaupungin joulubuffan, joka oli lapsille listalla eilen. Uskon myös Sirpa Hanskan syöneen ruokaa kokouksen tauolla, vaikka hän esitti samassa yhteydessä meidän aloitteemme kanssa, että valtuutetuille ei pitäisi tarjoilla ruokaa lainkaan. Mikäli hän ei syönyt, pyydän anteeksi virheellistä kommenttiani.

Kuten huomaa, kouluruoka herättää paljon tunteita ja sen saaminen valtuutettujen lautaselle on vaikeaa. Riikonen toki kehui sillä, kuinka muutama vuosi sitten (eli ennen koronaa ja niitä leikkauksia jotka hölmöydessämme teimme 2020) oli niin hyvää. Myös minä olen maistanut kouluruokaa, ihan tänä syksynä ja ennen koronaa – se oli hyvää, mutta terveellisyyteen liittyen parantamisen varaa on. Sitä me halusimme, kun kaupunginhallituksessa esitimme, että kouluruokaan laitetaan lisää rahaa. Tavoitteena oli perua leikkaukset, jotka teimme 2020 sekä korottaa päiväkoti- ja kouluruokaan käytettyä rahasummaa 50 sentillä / lapsi / päivä. Kyse on lasten terveellisemmästä ruoasta ja samalla myös hintojen nousun huomioimisesta. Olen iloinen siitä, että Keskustan, Kokoomuksen ja KD:n halu leikata 700 000 euroa päiväkoti- ja kouluruoasta ei toteutunut, ja kaupunginhallituksen päättämä panostus säilyy ja toivottavasti jo pian näkyy lastemme lautasilla.

Ollaan yhteydessä ja hyvää joulun odotusta teille kaikille!



Kommentit