Siirry pääsisältöön

Kolumni: Hinnannousu huolestuttaa

Venäjän rikollinen ja julma sotilaallinen hyökkäys Ukrainassa vaikuttaa meihin kaikkiin - tämä näkyy ruokakaupoissa, sähkölaskussa ja bensa-asemilla. Ensimmäiseksi polttoaine ja sähköhinnat nousivat, sitten elintarvikkeet. Nousu on ollut rajua, ja se jatkuu yhä.

Lapsiperheiden tilanne on vaikeutunut, yhä useampi eläkeläinen on tippunut köyhyysloukkuun ja pienipalkkaisten autolla liikkuvien työntekijöiden tilanne on heikentynyt. Kylmä talvi on tulossa, ja moni pelkää ylisuuria energialaskuja.

Hurjimmista bensan hinnoista on päästy alaspäin 95E hinnoissa, Marinin hallituksen jakeluvelvoitteeseen tekemien kevennysten ja raakaöljyn halventumisen ansiosta. Myös työmatkavähennys ja aikaistettu sosiaalietuuksien indeksitarkistus on helpottanut tilannetta. Tämä ei kuitenkaan riitä. Lisätoimia tarvitaan. Niitä on saatava budjettiriihestä.

Polttoaineiden ja sähkön hinnan nousua on hillittävä. Tehoreservistä vähintään osa on otettava käyttöön ja keskustelu EU:n hintakattomekanismin uudelleen arvioimiseksi on avattava. Korotettua työmatkavähennystä tulee jatkaa ja lisäksi siihen on tehtävä lisäkorotus. Varhaiskasvatusmaksuja on alenttava, myös keskituloisten perheiden kohdalla, ja yksinhuoltajakorotuksia lapsilisässä ja muissa etuuksissa korotettava. Näiden toimien lisäksi tarvitaan kohdennettu tuloveronalennus pieni ja keskituloisille palkansaajille ja eläkeläisille. Lisäksi taloyhtiössä asuvien pitäisi voida hyödyntää kotitalousvähennystä tasapuolisemmin. Tämä uudistus tulisi käynnistää heti.

Elintarvikkeiden kallistuessa keliaakikkojen jo entisestään suuremmat ruokakulut ovat vaikea paikka monessa ruokakunnassa. Keliakia on perinnöllinen sairaus, ja siksi samassa perheessä on usein monta samasta vaivasta kärsivää. Siksi keliakiakorvaus tulisi viimeistään nyt palauttaa.

Näillä toimilla suomalaisten ahdinkoa voidaan helpottaa oikeudenmukaisella tavalla. Odotan mielenkiinnolla, ja myös luottavaisin mielin Marinin hallituksen päätöksiä. Koronan hoidossa ja ukrainalaisten auttamiseksi hallitus on toiminut määrätietoisesti. Samalla kansalaisista huolta pitävällä linjalla tulee jatkaa myös hintakriisin edessä.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 21.8.2022 Uusimaassa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...