Siirry pääsisältöön

Kolumni: Julkinen terveydenhuolto kuntoon

Kävimme jokin aika sitten puolitoistavuotiaamme kanssa allergiatesteissä. Iloksemme hänellä ei ollut kala-allergiaa, mitä epäilimme. Sairaalalla lastenlääkäri kuitenkin kehotti meitä olemaan yhteydessä terveyskeskukseen, sillä pojalla oli vähän punaista korvassa. Soitin terveyskeskukseen ja meitä kehotettiin tulemaan kiirevastaanotolle. Menimme paikalle, mutta tilanne tuntui hölmöltä, sillä eihän pojallamme ollut akuuttia tarvetta lääkäriin. Kiireettömiä aikoja ei kuitenkaan ollut saatavissa moneen viikkoon.

Tilanne sai minut miettimään yksityisen terveysvakuutuksen ottamista lapselleni. Monella perheellä on terveysvakuutus ja määrä kasvaa vuosittain. Vanhempana ymmärrän heitä – lapselle halutaan heti apua, sillä pienikin kipu pienokaisella on iso kipu vanhemman sydämessä. En kuitenkaan halua, että hyvinvointivaltio-Suomesta tulee yksityisten vakuutusten varaan rakentuva maa. Terveydenhuoltojärjestelmämme on jo nyt eriarvoistava, sillä varakkailla työllisillä on käytössään kolme järjestelmää (työterveys, yksityinen ja julkinen) ja vähävaraisilla työn ulkopuolella olevilla vain yksi. Terveysvakuutukset ovat myös yleisimpiä ylimmissä tuloluokissa (30%) kuin alimmissa (8%).

Emme saa antaa julkisen terveydenhuollon muuttua köyhäinhoidoksi joka on olemassa vain heille, joilla ei ole muita mahdollisuuksia. Kaikkien saatavilla oleva laadukas julkinen terveydenhuolto on yksi hyvinvointivaltion peruskivistä ja maamme menestyksen takaajista. Oikea-aikainen hoito on yhteiskunnan etu, koska avunsaannin pitkittyessä ongelmat usein kertaantuvat, kustannukset kasvavat ja esimerkiksi työkyvyttömyyden riski kasvaa. Olen tyytyväinen, että Marinin hallitus on ryhtynyt määrätietoisiin toimiin terveydenhuollon palveluiden parantamiseksi: sote-uudistuksella tavoitellaan tasa-arvoisempaa terveydenhuoltoa kaikille, tulevaisuuden sotekeskukset rakennettiin parantamaan palveluiden laatua ja nyt seitsemän päivän hoitotakuu nopeuttaa lääkäriin pääsyä kiireettömissä tapauksissa.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 23.9.2021 Uusimaassa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...