Kuntavaalit käytiin tänä vuonna erilaisissa tunnelmissa. Kaduilla ja toreilla näkyvä kampanja alkoi kunnolla vasta ennakkoäänestyksen loppupuolella. Porvoossa äänestettiin aktiivisesti ennakkoon, mutta kaiken kaikkiaan äänestysprosentti jäi alhaiseksi. ”Kotisohva” otti näissä vaaleissa suurimman vaalivoiton. Se on surullista, sillä kuntavaalien tulos vaikuttaa jokaiseen päivittäin.
Miksi presidentinvaalit ja jopa Amerikan presidentinvaalit kiinnostavat suomalaisia enemmän kuin oman kotikylän asiat? Onko kunnallispolitiikka liian harmaata ja tylsää? En usko, sillä ihmiset onnistuvat keräämään satoja ja jopa tuhansia allekirjoituksia adresseihin koululakkautuksia, uusia rakennuksia tai puistojen muutoksia vastaan. Uhka saa ihmiset aktivoitumaan ja liikkeelle. Näissä kuntavaaleissa tämä konkreettinen paikallinen ”uhka” näytti puuttuvan. Muunlaista uhkaa, kuten vaalihäirintää ja propagandaa, valitettavasti oli ilmassa.
Porvoon kouluverkko on pitkälti saatu kuntoon, pois lukien muutamaa erittäin suurta kysymystä: Kanteletalon lisätilan tarve ja Gammelbackan koulu- ja hyvinvointikokonaisuus. Kaupunkikehityksessä ei tällä kertaa ollut jokicittaria, joka saa puolustajat ja vastustajat liikkeelle. Sen sijaan ABC-asema ja sen viereen tuleva liityntäpysäköinti herätti pientä keskustelua. Sosiaali- ja terveysuudistus, joka nyt näyttää etenevän ja menevän maaliin, ei vielä ollut suuresti otsikoissa. Uudistus on kuitenkin merkittävä kaikkien itä-uusmaalaisten kannalta.
Hoitovelka, sosiaalinen velka ja hyvinvointivelka on hoidettava. Toivon, että me uudet päättäjät löydämme hyvän yhteistyön hengen, jonka avulla onnistumme korjaamaan kaiken joka pandemian aikana on mennyt rikki. Toivon, että onnistumme tekemään Porvoosta hyvinvoivan ja aiempaa paremman kotikaupungin kaikille – äänestäneille ja kotisohvalle jääneille. Ihmisten usko ja luottamus politiikkaan on palautettava. Uskon asiallisen keskustelun ja rehellisen kohtaamisen olevan avain tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Sitä toivon tältä valtuustokaudelta.
Anette Karlsson
Miksi presidentinvaalit ja jopa Amerikan presidentinvaalit kiinnostavat suomalaisia enemmän kuin oman kotikylän asiat? Onko kunnallispolitiikka liian harmaata ja tylsää? En usko, sillä ihmiset onnistuvat keräämään satoja ja jopa tuhansia allekirjoituksia adresseihin koululakkautuksia, uusia rakennuksia tai puistojen muutoksia vastaan. Uhka saa ihmiset aktivoitumaan ja liikkeelle. Näissä kuntavaaleissa tämä konkreettinen paikallinen ”uhka” näytti puuttuvan. Muunlaista uhkaa, kuten vaalihäirintää ja propagandaa, valitettavasti oli ilmassa.
Porvoon kouluverkko on pitkälti saatu kuntoon, pois lukien muutamaa erittäin suurta kysymystä: Kanteletalon lisätilan tarve ja Gammelbackan koulu- ja hyvinvointikokonaisuus. Kaupunkikehityksessä ei tällä kertaa ollut jokicittaria, joka saa puolustajat ja vastustajat liikkeelle. Sen sijaan ABC-asema ja sen viereen tuleva liityntäpysäköinti herätti pientä keskustelua. Sosiaali- ja terveysuudistus, joka nyt näyttää etenevän ja menevän maaliin, ei vielä ollut suuresti otsikoissa. Uudistus on kuitenkin merkittävä kaikkien itä-uusmaalaisten kannalta.
Hoitovelka, sosiaalinen velka ja hyvinvointivelka on hoidettava. Toivon, että me uudet päättäjät löydämme hyvän yhteistyön hengen, jonka avulla onnistumme korjaamaan kaiken joka pandemian aikana on mennyt rikki. Toivon, että onnistumme tekemään Porvoosta hyvinvoivan ja aiempaa paremman kotikaupungin kaikille – äänestäneille ja kotisohvalle jääneille. Ihmisten usko ja luottamus politiikkaan on palautettava. Uskon asiallisen keskustelun ja rehellisen kohtaamisen olevan avain tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Sitä toivon tältä valtuustokaudelta.
Anette Karlsson
