Kolumni: Ylös, ulos ja hankeen

Tuore koululaisten fyysistä toimintakykyä mittaavan Move! -mittauksen tulokset kertovat, että lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän. Isolla osalla kestävyyskunnon heikentyminen tarkoittaa jopa vaikeuksia selviytyä väsymättä arjen toiminnoista. Tuloksista ilmenee, että hieman alle puolet 5. luokkalaisista tytöistä ei jaksanut juosta paljoa yli 3 minuuttia yhtäjaksoisesti, eli etäisyydessä alle puoli kilometriä. Pojista vajaa puolet ei myöskään jaksanut juosta 4 minuuttia pidempään, eli alle 600 metriä. Pohtiessani asiaa, en ole varma pystyisinkö enää juoksemaan tuollaista etäisyyttä. Muistan kuitenkin pystyneeni siihen ja hieman parempaankin lapsena.

Heikko kestävyyskunto saattaa heikentää lapsen ja nuoren terveyttä ja toimintakykyä. Istuminen on kansakuntamme suurimpia riskejä ja silti lapset ja nuoret istuvat suuren osan päivästään - koulun penkeillä, autossa, kotisohvalla ja tietokoneen edessä. Emmekä me aikuiset ole parempia; aikuisväestö istuu keskimäärin 8 tuntia päivässä ja opiskelija jopa 9-10 tuntia. Perinteiset ratkaisut, kuten yksi tai pari tuntia liikuntaa viikossa eivät riitä, istuminen on liian vallitsevaa. Istuva elämäntapa ja yksipuolinen liikunta näkyvät myös kehon liikkuvuuden haasteissa.

Lasten ja nuorten kestävyyskunnon ja kehon liikkuvuuden heikentyminen johtaa todennäköisesti pitkällä aikavälillä terveyden ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Huoli lasten ja nuorten vähäisestä liikkumisesta ei kuulu vain alan asiantuntijoille, vaan jokaiselle vanhemmalle, päättäjälle ja veronmaksajalle. Kansanterveydelle valtavan ongelman hintalappu lasketaan miljardeissa euroissa jo nyt. Onko meillä - kodeilla, kouluilla ja päättäjillä - tahtoa puuttua tilanteeseen?

Lasten ja nuorten liikkumattomuuden takana voi olla monia syitä. Yksi keskeinen asia on se, että liikunnan tulee olla hauskaa. Jos liikunta ei tuota iloa, emme saa lapsia liikkumaan. On siis aika, iästä riippumatta, löytää liikkumisen ilo ja suunnata tänä jouluna ylös, ulos ja hankeen (kun se hanki toivottavasti pian tulee).

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 14.12.2020 Uusimaassa.



Kommentit