Siirry pääsisältöön

Jokaisella lapsella oikeus kieleen

Uudenmaan Demarinaisten puheenjohtaja Anette Karlsson toivoo, että opetus- ja kulttuuriministeriö lisää puheterapeuttien koulutuspaikkoja ensi vuonna korkeakoulujen kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa. Tänään 20.11. vietetään kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää ja Karlsson haluaa muistuttaa, että jokaisella lapsella on oikeus kieleen.

- Suomeen on rantautunut uusi ilmiö, puhumattomat kolmevuotiaat. Yhä useammalla lapsella on vaikeuksia puheen tuottamisessa. Peruskouluun siirryttäessä lasten erot ovat huimat, toinen osaa yli tuhat sanaa kun toinen vain sata. Yhtenä syynä on vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen vähentyminen. Lapsi pääsee harjoittelemaan puheen tuottamista aikaisempaa vähemmän, kun vanhemman läsnäolo lapsen elämässä on vähentynyt muun muassa sosiaalisessa mediassa vietetyn ajan vuoksi, arvio Karlsson.

Keväällä julkaistusta Työ- ja elinkeinoministeriön ammattibarometristä selviää, että puheterapeuteista on pulaa koko maassa. Eikä kyseessä ole mikään uusi ilmiö. Puheterapeuteista on ollut pitkään pulaa ja tilanne vaihtelee paljon alueittain. Sen lisäksi, että joillain paikkakunnilla puheterapeutille ei pääse ollenkaan, vaihtelevat myös jonotusajat ja käytännöt hoitoon ohjaamisessa.

- Jos puheterapia päästään aloittamaan liian myöhään, lapselle on saattanut ehtiä kehittymään käsitys, että hän ei osaa puhua eikä voikaan oppia. Lapsi tiedostaa liian voimakkaasti, että asia on hänelle vaikea ja se voi hidastaa harjoittelua. Puhumattomuus heikentää lapsen mahdollisuuksia edetä koulupolulla ja pahimmassa tapauksessa se johtaa kiusaamiseen, häiriökäyttäytymiseen ja syrjäytymiseen, Karlsson huomauttaa.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...