Eläkeläiset ovat yhteiskuntamme tukipilareita - he ovat ahkeria omien vanhempiensa sekä lastenlastensa hoitajia, aktiivisia kulttuurin ja liikunnan harrastajia, lisäksi moni tekee vapaaehtoistyötä, jonka arvoa voidaan vain arvailla. Ikääntymisen myötä tuen tarve kuitenkin kasvaa. Vanheneminen pelottaa monia. Kehon fyysiset muutokset, sairauden ja avuttomuuden pelko ovat luonnollisia huolia ihmisen ikääntyessä.
Viime aikoina olemme nähneet huolestuttavia uutisia kotihoidon tilasta, hoitajien jaksamisesta ja yksinäisistä ikäihmisistä. Kodin turvallisuudesta on puhuttu vähemmän. Suomessa kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin muissa Pohjoismaissa. Tuoreessa Itäisen Uudenmaan turvallisuusohjelmassa lukee, että suurten ikäluokkien ikääntyessä palokuolemien määrän on ennustettu edelleen kasvavan. Vanhustyön keskusliiton mukaan monet ikäihmiset tarvitsevat apua palovaroittimien asennukseen, palovaroittimen toimivuuden tarkistamiseen ja paristojen vaihtoon.
Turvallisuusohjelmassa esitetään toimenpiteeksi muun muassa kotihoitohenkilökunnan turvallisuusosaamisen parantamista. Siitä ei kuitenkaan ole apua ikäihmisille, jos asiakaskäynneille ei varata riittävästi aikaa. Suomen lähi- ja perushoitajaliiton selvityksen mukaan kotihoidossa työskentelevät kokevat, ettei hoidettaville ole riittävästi aikaa eikä heidän yksilöllisiä tarpeita pystytä huomioimaan. Asiakaskäyntejä saatetaan ajoittaa päällekkäin ja käyntien väliin varataan liian vähän tai ei lainkaan siirtymäaikaa, mikä pakottaa työntekijät tinkimään asiakasajasta kotikäynneillä ja joskus jopa jättämään väliin oman lounastauon.
Kodin turvallisuuden parantaminen, erityisesti yksin asuvien ikäihmisten paloturvallisuudesta huolehtiminen pelastaa henkiä. Kuntien on varmistettava, että hyvät tavoitteet toteutuvat myös käytännössä. Paikallisen työn lisäksi tarvitaan toimia valtakunnallisella tasolla. Vanhustenhoidon hoitajamitoitukset on kirjattava lakiin. Näin voimme varmistaa, että vuorossa on riittävästi hoitajia. Päätöksentekoon tarvitaan enemmän sydäntä, jotta suomalainen vanhustenhoitotyö saadaan vastaamaan sitä laatua ja saa sen nosteen, jonka se ansaitsee.
Anette Karlsson
Viime aikoina olemme nähneet huolestuttavia uutisia kotihoidon tilasta, hoitajien jaksamisesta ja yksinäisistä ikäihmisistä. Kodin turvallisuudesta on puhuttu vähemmän. Suomessa kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin muissa Pohjoismaissa. Tuoreessa Itäisen Uudenmaan turvallisuusohjelmassa lukee, että suurten ikäluokkien ikääntyessä palokuolemien määrän on ennustettu edelleen kasvavan. Vanhustyön keskusliiton mukaan monet ikäihmiset tarvitsevat apua palovaroittimien asennukseen, palovaroittimen toimivuuden tarkistamiseen ja paristojen vaihtoon.
Turvallisuusohjelmassa esitetään toimenpiteeksi muun muassa kotihoitohenkilökunnan turvallisuusosaamisen parantamista. Siitä ei kuitenkaan ole apua ikäihmisille, jos asiakaskäynneille ei varata riittävästi aikaa. Suomen lähi- ja perushoitajaliiton selvityksen mukaan kotihoidossa työskentelevät kokevat, ettei hoidettaville ole riittävästi aikaa eikä heidän yksilöllisiä tarpeita pystytä huomioimaan. Asiakaskäyntejä saatetaan ajoittaa päällekkäin ja käyntien väliin varataan liian vähän tai ei lainkaan siirtymäaikaa, mikä pakottaa työntekijät tinkimään asiakasajasta kotikäynneillä ja joskus jopa jättämään väliin oman lounastauon.
Kodin turvallisuuden parantaminen, erityisesti yksin asuvien ikäihmisten paloturvallisuudesta huolehtiminen pelastaa henkiä. Kuntien on varmistettava, että hyvät tavoitteet toteutuvat myös käytännössä. Paikallisen työn lisäksi tarvitaan toimia valtakunnallisella tasolla. Vanhustenhoidon hoitajamitoitukset on kirjattava lakiin. Näin voimme varmistaa, että vuorossa on riittävästi hoitajia. Päätöksentekoon tarvitaan enemmän sydäntä, jotta suomalainen vanhustenhoitotyö saadaan vastaamaan sitä laatua ja saa sen nosteen, jonka se ansaitsee.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 29.12.2018 Uusimaassa.
