Siirry pääsisältöön

Turistina kotikaupungissa

Arjen kiireessä ei aina ehdi pysähtyä nauttimaan lähiympäristöstä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Nyt kesälomalla päätin kokeilla jotain uutta, ja se kannatti. Olin viikon ajan turistina kotikaupungissa. Ohjelmassa oli vanhan kaupungin ihastelua, hyvää ruokaa ja jälkiruuaksi Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelöä. Viikkoon mahtui myös jokiristeily, melontaretki ja hot wingsien maistelua jokirannan ravintoloissa.

Havaitsimme, että Porvoossa on paljon hyviä ravintoloita, joihin emme arjen kiireessä olleet tutustuneet. Saimme mahtavia makuelämyksiä - ja ihan lähellä kotia. Ruokamatkailu on trendikäs matkailun muoto, jonka suosio kasvaa jatkuvasti. Matkamessujen kyselyn (2017) mukaan 27 prosenttia suomalaisista valitsee kotimaan matkakohteen ruokatrajonnan perusteella. Porvoo sijoittui kotimaan ruokamatkakohteiden kärkeen.

Ruokamatkailun lisäksi luontomatkailun suosio kasvaa - suomalaiset haluavat luontoon, samoin kansainväliset matkailijat. Ja myös me, joten hyppäsimme maksuttoman kesäbussi Rinkelin kyytiin ja suuntasimme Sikosaareen. Tutustuimme siellä parin kilometrin pituiseen luontopolkuun ja kiipesimme lintutorniin. Kävimme myös pyöräretkellä Linnanmäellä, Näsin kivellä, Gammelbackan metsässä, Telekalliolla ja soudimme Hasselholman uimarantaan.

Porvoon valtuusto hyväksyy kaupungin strategian syksyllä. Matkailuun panostaminen on nostettava yhdeksi kaupungin kärkihankkeeksi. Vuonna 2015 matkailijat jättivät Porvooseen kaikkiaan 76 miljoonaa euroa (sisältäen arvonlisäveron). Meillä on kaikki mahdollisuudet kasvattaa matkailijamääriä kestävällä tavalla, erityisesti ruoka- ja luontomatkailun osalta. Matkailijakyselyn (2016) mukaan kaupunkiin tarvitaan enemmän karttoja ja opasteita sekä julkisia vessoja. Nämä matkailijoiden toiveet ovat helposti toteutettavissa. Suomen matkailu kasvaa noin 10 prosentin vuosivauhtia, ja näkymät tuleville vuosille ovat myönteiset. Maailmalla kaivataan juuri nyt sitä, mitä Porvoo voi tarjota: luonnon rauhaa, turvaa, ruuhkattomuutta, puhtautta ja aitoutta.

Anette Karlsson


Kolumni on julkaistu 22.7.2018 Uusimaassa.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...