Yhteiskuntamme kaupungistuu kovaa vauhtia. Kaupungistumisen myötä erityisesti lasten luontokokemukset ovat selvästi vähentyneet. Lasten luontosuhteen kehittyminen ei ole enää itsestäänselvyys. Lapsen luontosuhde ei synny automaattisesti kuten ennen vanhaan, kun pelikonsoleja ja älylaitteita ei ollut tarjolla. Muistan hyvin kuinka lapsena leikimme vesisotaa lähimetsässä ja pyöräilimme päiväksi uimarantaan. Suurin osa päivästä kului ulkona – aikaa ei oikeastaan ollut olemassa. Sisälle tultiin vain syömään ja nukkumaan.
Stressin aiheuttamien oireiden osuus kasvaa kouluikäisten lasten keskuudessa. Lihavuus ja diabetes ovat yleistyneet. Lapsista noin 15 prosenttia on jo selvästi ylipainoisia. Luku on liki kaksi kertaa suurempi kuin 20 vuotta sitten. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä on kaksinkertaistunut ja tyypin 1 diabeetikoiden määrä on kasvanut 30 prosenttia. Istumisella ja muulla paikallaanololla on yhteys useiden pitkäaikaissairauksien ilmaantumiseen. Vähäisen liikkumisen elämäntapa alkaa jo varhaislapsuudessa, sillä päiväkoti-ikäiset lapset viettävät suuren osan päivästään paikallaan. Kouluiässä paikallaanolon määrä lisääntyy, mikä vain edesauttaa kehosta vieraantumista ja liikunnan hylkäämistä viimeistään nuorena aikuisena.
Luontoympäristö itsessään ja luontoliikunta tarjoavat mahdollisuuksia vastata nyky-yhteiskunnan terveys- ja hyvinvointihaasteisiin. Tutkimusten mukaan luonto ja sen kokeminen eivät ainoastaan piristä mieltä, vaan ne myös vahvistavat ihmisen elimistöä. Lapsille luonto merkitsee vapautta liikkua ja keksiä omia leikkejä – kehittää omaa mielikuvitusta. Vapaa temmeltäminen metsässä kehittää lapsen motoriikkaa ja opettaa häntä käyttämään kaikkia aistejaan.
Myös digiajan lapsilla tulee olla mahdollisuus kokea luonto samalla tavalla kuin minä ja monet muut omassa lapsuudessa. Meille syntyi ainutlaatuinen luontosuhde, joka kulkee mukana koko elämän. Luontoon lähteminen vaatii kaupungistuneessa yhteiskunnassa hieman vaivannäköä, mutta se on sen arvoista. Toivon, että koti, koulu ja koko yhteiskunta ottaisivat aktiivisen roolin kaikkien lasten luontosuhteen vahvistamiseksi. Lisäksi tarvitaan kaupunkisuunnittelua, jossa suojellaan lähimetsiä ja rakennetaan puistoja.
Anette Karlsson
Stressin aiheuttamien oireiden osuus kasvaa kouluikäisten lasten keskuudessa. Lihavuus ja diabetes ovat yleistyneet. Lapsista noin 15 prosenttia on jo selvästi ylipainoisia. Luku on liki kaksi kertaa suurempi kuin 20 vuotta sitten. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tyypin 2 diabetesta sairastavien määrä on kaksinkertaistunut ja tyypin 1 diabeetikoiden määrä on kasvanut 30 prosenttia. Istumisella ja muulla paikallaanololla on yhteys useiden pitkäaikaissairauksien ilmaantumiseen. Vähäisen liikkumisen elämäntapa alkaa jo varhaislapsuudessa, sillä päiväkoti-ikäiset lapset viettävät suuren osan päivästään paikallaan. Kouluiässä paikallaanolon määrä lisääntyy, mikä vain edesauttaa kehosta vieraantumista ja liikunnan hylkäämistä viimeistään nuorena aikuisena.
Luontoympäristö itsessään ja luontoliikunta tarjoavat mahdollisuuksia vastata nyky-yhteiskunnan terveys- ja hyvinvointihaasteisiin. Tutkimusten mukaan luonto ja sen kokeminen eivät ainoastaan piristä mieltä, vaan ne myös vahvistavat ihmisen elimistöä. Lapsille luonto merkitsee vapautta liikkua ja keksiä omia leikkejä – kehittää omaa mielikuvitusta. Vapaa temmeltäminen metsässä kehittää lapsen motoriikkaa ja opettaa häntä käyttämään kaikkia aistejaan.
Myös digiajan lapsilla tulee olla mahdollisuus kokea luonto samalla tavalla kuin minä ja monet muut omassa lapsuudessa. Meille syntyi ainutlaatuinen luontosuhde, joka kulkee mukana koko elämän. Luontoon lähteminen vaatii kaupungistuneessa yhteiskunnassa hieman vaivannäköä, mutta se on sen arvoista. Toivon, että koti, koulu ja koko yhteiskunta ottaisivat aktiivisen roolin kaikkien lasten luontosuhteen vahvistamiseksi. Lisäksi tarvitaan kaupunkisuunnittelua, jossa suojellaan lähimetsiä ja rakennetaan puistoja.
Anette Karlsson
