Onko realistista odottaa, että 16-vuotias osaa valita ammatin, jossa hän viihtyy eläkeikään saakka? Minä en siihen kyennyt, eivätkä varmasti kaikki nykynuoretkaan siihen kykene. Onneksi se ei ole nykypäivänä iso ongelma, sillä on arvioitu, että nykynuori tekee työuransa useammassa ammatissa. Sen sijaan pelkän peruskoulun varaan jääminen voi muodostua ongelmaksi, koska useiden tutkimusten mukaan matala koulutustaso lisää köyhyyden ja työttömyyden riskiä.
Maaliskuussa julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla opiskelijalle jopa 2 600 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset ovat vielä korkeampia. Kaikilla perheillä ja nuorilla ei ole tähän varaa, mikä näkyy lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä ja suurin hätä onkin kaikkein pienituloisimmilla.
Esimerkiksi Porvoossa on noin 600 työtöntä alle 29-vuotiasta ja heistä noin 200:lla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Porvoolaisnuoret ovat saaneet koulupaikan peruskoulun jälkeen, mutta haasteena ovat opiskelun keskeyttävät nuoret. Erilaisiin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin tukitoimiin käytetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Silti peruskoulun varaan jää yhtä moni kuin 30 vuotta sitten. Paras keino tukea nuoria jatkamaan opintiellä on oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 vuoteen. Se olisi myös konkreettinen keino tehdä toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Yhteiskunta ei saa viestiä perheille ja nuorille, että 16-vuotiaana saa jäädä kotiin.
Kokoomuslainen Jaana Koskenniemi kirjoittaa (UM 20.2.), että oppivelvollisuusiän pidentäminen ei ennaltaehkäise syrjäytymistä ja että maksuton toisen asteen koulutus ei auta, jos rahaa ei ole edes ruokaan. Olen samaa mieltä siitä, että tarvitaan erilaisia tukiverkostoja (kuten esimerkiksi oppivelvollisuusiän pidentäminen joka sisältää mm. ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen, Ohjaamon toimintaa, etsivää nuorisotyötä, terveyspalveluita ja erilaisia asumispalveluita), jotta nuoret pystyvät rakentamaan hyvän elämän itselleen. Uskallan kuitenkin väittää ja tutkimuskin tätä väitettä tukee, että vähävaraiselle nuorelle ja perheelle aidosti maksuton toisen asteen koulutus on suuri apu. Rahanpuute ei saa olla este opiskelulle.
Monet järjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry) vaativat kansalaisaloitteessa, että lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuus poistetaan. Yli 23 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, mutta maaliskuun 18. päivään mennessä tarvitaan vielä paljon enemmän nimiä, jotta asia käsitellään eduskunnassa. Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 21.2.2018 Uusimaassa.
Maaliskuussa julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla opiskelijalle jopa 2 600 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset ovat vielä korkeampia. Kaikilla perheillä ja nuorilla ei ole tähän varaa, mikä näkyy lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä ja suurin hätä onkin kaikkein pienituloisimmilla.
Esimerkiksi Porvoossa on noin 600 työtöntä alle 29-vuotiasta ja heistä noin 200:lla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Porvoolaisnuoret ovat saaneet koulupaikan peruskoulun jälkeen, mutta haasteena ovat opiskelun keskeyttävät nuoret. Erilaisiin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin tukitoimiin käytetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Silti peruskoulun varaan jää yhtä moni kuin 30 vuotta sitten. Paras keino tukea nuoria jatkamaan opintiellä on oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 vuoteen. Se olisi myös konkreettinen keino tehdä toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Yhteiskunta ei saa viestiä perheille ja nuorille, että 16-vuotiaana saa jäädä kotiin.
Kokoomuslainen Jaana Koskenniemi kirjoittaa (UM 20.2.), että oppivelvollisuusiän pidentäminen ei ennaltaehkäise syrjäytymistä ja että maksuton toisen asteen koulutus ei auta, jos rahaa ei ole edes ruokaan. Olen samaa mieltä siitä, että tarvitaan erilaisia tukiverkostoja (kuten esimerkiksi oppivelvollisuusiän pidentäminen joka sisältää mm. ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavan koulutuksen, Ohjaamon toimintaa, etsivää nuorisotyötä, terveyspalveluita ja erilaisia asumispalveluita), jotta nuoret pystyvät rakentamaan hyvän elämän itselleen. Uskallan kuitenkin väittää ja tutkimuskin tätä väitettä tukee, että vähävaraiselle nuorelle ja perheelle aidosti maksuton toisen asteen koulutus on suuri apu. Rahanpuute ei saa olla este opiskelulle.
Monet järjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry) vaativat kansalaisaloitteessa, että lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuus poistetaan. Yli 23 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, mutta maaliskuun 18. päivään mennessä tarvitaan vielä paljon enemmän nimiä, jotta asia käsitellään eduskunnassa. Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 21.2.2018 Uusimaassa.