Siirry pääsisältöön

Tasa-arvon ja rakkauden puolesta

Viime lauantaina pari sataa porvoolaista marssi ensimmäistä kertaa järjestetyssä Porvoo Pridessa tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja rakkauden puolesta. Samana päivänä Kevin Servinin paljon asiavirheitä sisältänyt mielipidekirjoitus julkaistiin Uusimaassa. Tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet eivät vielä toteudu kuten pitäisi, siksi on tärkeää vähintään kerran vuodessa sanoa kovaan ääneen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset ovat näkyvä osa yhteiskuntaamme.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintä on yleistä kaikkialla maailmassa. Homoseksuaalisuus määritellään edelleen rikokseksi yli 80 maassa. Vielä 1970-luvun alussa homoseksuaalisuus oli rikos myös Suomessa. Kehotuskielto, eli homoseksuaalisuudesta kertovan informaation välittäminen oli rangaistava teko vuoteen 1999 saakka. Laki rekisteröidystä parisuhteesta astui voimaan vasta reilu kymmenen vuotta sitten, vuonna 2002. Ja viimein, kuluvan vuoden maaliskuussa tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta oleville pareille myös ulkoisen adoption. Sisäinen adoptio mahdollistui vuonna 2002. Monimuotoiset perheet ovat arkipäivää Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen (2013) mukaan: “Tieteellisistä tutkimuksista saadun tiedon perusteella lapsen kasvaminen perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen taikka tunne-elämään ja käyttäytymiseen.”

Heteroseksuaalisuus, biseksuaalisuus, homoseksuaalisuus ja transseksuaalisuus ovat ihmisen biologisia ominaisuuksia kuten silmien väri. Ihmisen seksuaalinen suuntautuminen ei voi olla rikos, sairaus tai vamma. Ainoa peruste homoseksuaalien syrjimiselle - tai vähemmistöjen syrjinnälle ylipäätään - ovat ihmisten tietämättömyydestä johtuvat ennakkoluulot.

Siinä missä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintään puuttuminen ja vähemmistöryhmien yhdenvertaisuuden edistäminen ovat yhdenvertaisuusvaltuutetun ja tasa-arvovaltuutetun tehtäviä, voivat kaikki ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja vähemmistöjen oikeuksien puolustamisesta kiinnostuneet osallistua ympäri maailman järjestettäviin Pride-tapahtumiin. Syrjinnän kielto on ihmisoikeuksien kulmakiviä. Kaikki ihmiset syntyvät yhdenvertaisina, joten kaikille on turvattava samat oikeudet. Siksi sadat porvoolaiset marssivat Pride-kulkueessa viime lauantaina!

Kuntalaisaloite.fi -palvelusta löytyvän aloitteen yhdenvertaisemman Porvoon puolesta on allekirjoittanut jo reilu parisataa porvoolaista. Sinullakin on vielä mahdollisuus käydä allekirjoittamassa aloite.

Riikka Aapalahti (VIHR)
Riitta Ahola (SDP)
Hanna Backända (VAS)
Elin Blomqvist-Valtonen (RKP)
Marianne Chanth (VIHR)
Paola Dadda (RKP)
Anna Granfelt (KOK)
Ritva Hagström (SDP)
Tuuli Hirvilammi (VIHR)
Nea Hjelt (KOK)
Laura Karén (RKP)
Anette Karlsson (SDP)
Sanna Kivineva (VIHR)
Anne Korhonen (KESK)
Aino Kylätasku (VAS)
Hanna Kähkönen (VAS)
Lissa Leinonen (SDP)
Anna-Stiina Lundqvist (VIHR)
Hanna Lönnfors (RKP)
Paula Ojala-Ruuth (VAS)
Ulla Raitimo (VIHR)
Millariikka Rytkönen (SDP)
Anu Saari-Gomez (FP)
Catharina von Schoultz (RKP)
Katariina Stoor (VAS)
Mirja Suhonen (SDP)
Sara Tallsten (RKP)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...