Siirry pääsisältöön

Kesäbussi Rinkeliä kehitettävä

Kävin tänä kesänä muutamana päivänä kokeilemassa arkipäivisin liikennöivää maksutonta kesäbussi Rinkeliä. Havaitsin, että bussia käytti enimmäkseen paikalliset ikäihmiset ja lapsiperheet. Minun lisäkseni kyydissä oli kaikilla kerroilla pari ihmistä. Bussi on tarkoitettu sekä paikallisille että turisteille, mutta mielestäni se ei palvele kummankaan tarpeita riittävällä tavalla. Toisaalta olen ihmeissäni siitä, että Porvoossa järjestetään turisteille maksuton bussi, kun taas muilla paikkakunnilla ja toisissa maissa turisteilla rahastetaan.


Bussin reitti löytyy pysäkeiltä ja sen liikkeitä voi seurata verkosta, esimerkiksi matkapuhelimella. Ulkomaalaisilla turisteilla on kuitenkin hyvin harvoin mahdollisuus päästä internetiin. Bussissa ei myöskään ilmoitettu missä vaiheessa matkustajan tulee painaa stop-nappia, jos hän haluaa jäädä pois kyydistä esimerkiksi tuomiokirkon kohdalla. Siinä vaiheessa kun matkustaja havaitsee kohteen on kyseinen pysäkki jo ohitettu. Lisäksi bussin valotauluissa mainostettiin vain Runebergin kotia, ranta-aittoja ja tuomiokirkkoa - missä olivat esimerkiksi Taidetehdas ja kansallinen kaupunkipuisto? Sen sijaan Ylen suomenkielisiä uutisia oli kyllä luettavissa bussin valotaulussa.


Kesäbussin reittiä ja turisteille suunnattua tiedotusta tulisi kehittää. Nyt bussi kulkee torilta Vanhan-Porvoon kautta Taidetehtaalle ja takaisin. Reittiä voisi muuttaa niin, että sekä turisteilla että porvoolaisilla olisi siitä enemmän hyötyä. Maksuton kesäbussi voisi kulkea kahdeksikkona esimerkiksi torilta Vanhaan kaupunkiin ja jatkaa hautausmaan ohi Gammelbackaan ja takaisin Taidetehtaan kautta torille. Tästä bussi jatkaisi jokirantaan ja sairaalalle, josta se palaisi Kevätkummun kautta torille. Bussilla pääsisi näin lähelle Gammelbackan metsää ja Hamarin rantaa sekä jokirannassa minigolfin ääreen ja Ruskiksen lintutornille. Gammelbackassa, sairaalalla ja Kevätkummussa pysähtyminen parantaisi porvoolaisten liikenneyhteyksiä. Kyseinen muutos pidentäisi hieman vuoroväliä, mutta käyttöaste ja kaupungin yli 30 000 euron investoinnin hyödyt lisääntyisivät varmasti.


Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 23.8.2017 Itäväylässä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...