Kotihoidossa ei ole kattoa

Suomessa on hyvä vanheta, näin kertovat monet tutkimukset. Valitettavasti uutiset kertovat meille toisenlaista tarinaa - ikäihmisiä on kaltoinkohdeltu ja jätetty heitteille. Heidän oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ei aina toteudu, vaikka kaikki pitävät hyvää vanhustenhuoltoa tärkeänä asiana.

Työaika ei riitä työtehtävien mielekkääseen suorittamiseen, tiedonkulussa on yhä ongelmia ja sairauspoissaoloja on vuodessa melko paljon - näin monet kotihoidossa työskentelevät kuvaavat arkeaan ikäihmisten parissa. Laitoksissa on tietty määrä sänkyjä, eli sitä enempää asiakkaita ei voida ottaa vastaan. Kotihoidossa taas vain taivas näyttää olevan rajana, kun asiakasmääristä puhutaan.

Porvoon vanhusneuvoston puheenjohtajan Björn Sundqvistin mukaan Porvoossa tehdään kuukausittain 30 000 kotikäyntiä, joista 25 000 kestää alle puoli tuntia. Kotihoidossa työskentelevä ystäväni kertoi minulle pari päivää sitten kuinka pahalta hänestä tuntuu, kun osa hänen asiakkaistaan saa aamiaisen vasta lounasaikaan, koska asiakkaita on liikaa. Samaa sanomaa viestii Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer selvitys, jonka mukaan työntekijät kokevat, ettei hoidettaville ole riittävästi aikaa eikä heidän yksilöllisiä tarpeita pystytä huomioimaan.

Heinäkuussa 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki vahvisti, että laitoshoitoa vähennetään. Kotihoito jäi kuitenkin kehittämättä ennen laitoshoidon purkamista. Olen tavannut ikäihmisiä, jotka haluaisivat muuttaa palvelutaloon, mutta heille ei löydy paikkaa. Näiden viestien rinnalla Epoon vanhainkodin sulkeminen oli järkyttävä uutinen. Pääskypellolle suunniteltu 60-paikkainen palvelutalo on toivottavasti pieni valonpilkahdus hoivakotiin pääsyä odottaville.

Helsingin Vuosaaressa onnistuttiin parantamaan ikäihmisten palveluita ja vähentämään työntekijöiden kuormitusta järjestämällä työtehtäviä ja -aikoja uudenlaisella tavalla. Tänä syksynä porvoolaiset alan ammattilaiset saavat kertoa olisiko Vuosaari-malli toimiva myös Porvoossa. Hyvällä johtamisella saadaan paljon aikaan, mutta lisäkäsiä tarvitaan. Toivottavasti Itä-Uudellamaalla onnistutaan kehittämään ikäihmisten palveluita ja parantamaan työhyvinvointia - se on taloudellisesti ja inhimillisesti järkevää.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 5.8.2017 Uusimaassa.