Siirry pääsisältöön

Pyöräilykypärän käyttö kannattaa

Kesän tullessa liikenteessä alkaa näkyä paljon pyöräilijöitä. Valitettavan usein kypärä uupuu. Koko Suomessa vuonna 2016 pyöräilijöistä 42 prosenttia käytti kypärää. Muistan kuinka teini-ikäisenä minua harmitti laittaa kypärä päähän, koska se näytti hölmöltä ja tukka meni pilalle. Asenteeni on muuttunut niistä ajoista. Otin pyörän taas aktiivisesti käyttöön muutama vuosi sitten. Ensitöiksi kävin ostamassa kypärän. Kyllä se tuntui vähän oudolta ja ehkä näyttikin vähän hölmöltä, mutta en enää osaa edes kuvitella pyöräileväni ilman kypärää.

Olen useamman kerran nähnyt, että lapsilla on kypärä, mutta heidän seurassaan polkevalla aikuisella ei. Lapset seuraavat aikuisten esimerkkiä. Erityisen huolestuttavaa on nähdä lapsia polkemassa tien varressa ilman kypärää. Pyöräilyonnettomuuksissa loukkaantuu vuosittain lähes 800 pyöräilijää ja keskimäärin 27 kuolee. Usein menehtymisen syynä on päävamma. Onnettomuustietoinstituutin mukaan kypärä olisi eri todennäköisyyksillä pelastanut neljä kymmenestä pyöräilyonnettomuudessa menehtynyttä. Tapaukset, joissa kypärä on pelastanut vammautumiselta eivät päädy tilastoihin tai kirurgin pöydälle, he voivat jatkaa elämäänsä ja suunnata kauppaan ostamaan uutta kypärää. Sosiaalinen normi on käännettävä suuntaan, jossa kypärän käyttö on oletusarvo. Me itäuusmaalaiset voimme olla edelläkävijöitä, käytetään pyöräilykypärää ja kannustetaan läheisiämme samaan. Ole edelläkävijä ja laita pyöräilykypärän käytöstä kuva sosiaaliseen mediaan tunnuksella #käytäkypärää

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 28.6.2017 Itäväylässä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...