Kielten oppiminen on helpompaa nuorena. Tämä näkyy kaksikielisten perheiden lasten monipuolisessa kielitaidossa. Ruotsinkielisessä peruskoulussa kaksikielisellä oppilaalla on oikeus lukea äidinkielen lisäksi äidinkielen omaista suomea. Samaa mahdollisuutta ei valitettavasti tarjota kaksikielisille lapsille suomenkielisissä kouluissa. Äidinkielenomainen ruotsi tulee ehdottomasti lisätä opetustarjontaan. Uusi opetussuunnitelma antaa yksikielisille lapsille paremmat mahdollisuudet oppia toista kotimaista kieltä. Opetus aloitetaan jo kuudennelta luokalta ja kielioppisääntöihin takertumisen sijaan tarkoitus on kiinnittää enemmän huomiota suullisiin taitoihin ja ääntämiseen. Lapset oppivat nopeasti, kun opetus on hauskaa ja käytännönläheistä.
Yksikielisten lasten kielitaidon lisäämiseksi Suomessa on otettu käyttöön kielikylvyt ja -suihkut. Uutta kieltä tarjoillaan lapselle päiväkodin ja koulun arkipäivän tilanteissa, jolloin oppiminen on luontevaa. Tutkimukset osoittavat, että kielikylpijät ovat samalla tasolla äidinkielessä kuin yksikieliset lapset. Ensimmäisinä kouluvuosina kielikylpijöiden äidinkielen oikeinkirjoitus viivästyy hieman, suullisella puolella ja luetunymmärtämisessä ei ole havaittu viivästymistä. Pallottelu kahden kielen välillä kehittää myös ongelmanratkaisukykyä sekä valmiuksia oppia muitakin vieraita kieliä.
Suomalainen peruskoulu perustettiin takaamaan tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet kaikille, sosioekonomisesta taustasta riippumatta. Toisen kotimaisen kielen oppimäärän muuttaminen vapaaehtoiseksi ei vapauta resursseja kielivalikoiman laajentamiseen. Varsinkin pienissä kunnissa ei ole resursseja useiden kieltenopettajien palkkaamiseen, jolloin toisen kotimaisen kielen oppimäärän poistaminen johtaisi väistämättä lasten kielitaidon vähenemiseen.
Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi asettaa lapset alueellisesti eriarvoiseen asemaan. Lapsen perusopetustarjonta määräytyisi lapsen asuinpaikkakunnan mukaan. Myös lasten sosioekonomisen taustan merkitys kasvaa. Tutkimusten mukaan kielten opiskelu, myös ruotsin kielen opiskelu, innostaa nuoria opiskelemaan uusia kieliä. Korkeasti koulutettujen lapset jatkavat usein korkeakouluun, kohtaavat harvemmin työttömyyttä ja ovat terveempiä. Ne vanhemmat, jotka ovat korkeasti koulutettuja kannustavat todennäköisesti lapsiaan opiskelemaan kieliä.
Toinen kotimainen kieli muuttui ylioppilaskirjoituksissa vapaaehtoiseksi vuonna 2005. Ruotsin kirjoittavien suomenkielisten ylioppilaiden määrä on vähentynyt voimakkaasti siitä lähtien. Huomionarvoista on se, että toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi ei ole lisännyt muiden kielten opiskelua. Päinvastoin, kieliä opiskellaan aikaisempaa vähemmän. Suomalaisten kielitaidon vahvistamiseksi toinen kotimainen kieli tulee palauttaa pakolliseksi aineeksi ylioppilaskirjoituksissa.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 1.6.2017 Demokraatissa.