Siirry pääsisältöön

Liian vanha töihin, liian nuori eläkkeelle

Työministeri Lindström esitti muutama päivä sitten, että yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien tulisi päästä eläkkeelle. Esitys on erittäin tervetullut. SDP:n kansanedustajat esittivät samaa jo heinäkuussa. Suomessa on arviolta 4 760 yli 60-vuotiasta, jotka ovat olleet vailla työtä yli viisi vuotta.
Mitä enemmän ikää on, sitä vaikeampaa on uuden työn löytäminen. Stakesin muutaman vuoden takaisessa Työllistymisen esteet -tutkimuksesta ilmenee, että jo yli 40-vuotias työtön saattoi arvioida ikänsä haittaavan työllistymistä. Samaan aikaan yhteiskunnan eliitti puhuu työurien pidentämisen puolesta, mutta käytännössä kukaan ei palkkaa iäkästä työnhakijaa. Yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien todelliset mahdollisuudet työllistyä ovat marginaaliset, joten heidän päästäminen eläkkeelle ei vähennä työvuosia. Sen sijaan eläkkeelle pääsy tukisi heitä pääsemään pois toimeentulotuen armoilla elämisestä.
Vuonna 2005 toteutetussa ”Lex Taipaleessa” eläkkeelle pääsyn rajana oli 57 vuotta. Silloin rajan ylittäneet, yli 10 vuotta työttömänä olleet 4 000 ihmistä pääsivät kertaheitolla eläkkeelle. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman tilaston mukaan pitkäaikaistyöttömiä eli yhtäjaksoisesti vähintään vuoden työttömänä työnhakijana olleita oli maaliskuussa 122 600. Uusimaan (25.8.) mukaan työttömyys kasvoi Uudellamaalla eniten yli 60-vuotiaiden keskuudessa. On kohtuutonta pitää yli 60-vuotiaita pitkäaikaistyöttömiä etsimässä työtä, jota heillä ei ole realistista mahdollisuutta saada. Kunniakas eläkkeelle pääseminen on ainoa inhimillinen ratkaisu.
Sipilän hallituksen linjana on ollut ennemmin kepin tarjoaminen työttömille, kuin toimivien ratkaisujen löytäminen ja työllisyyden edistäminen. On tärkeää, että työntekoon kannustetaan, mutta työttömien rankaiseminen ei ole ratkaisu. Ei varsinkaan niin kauan, kun ikäsyrjintää ilmenee työmarkkinoilla. Toivottavasti uusi Lex Taipale viedään maaliin tämän hallituskauden aikana.
Anette Karlsson
Antti Koskela

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...