Huteralle pohjalle on hyvä rakentaa, vai miten se meni?

Lasten päiväkotiryhmiä tulee suurentaa ja esiopetusikäiset siirtää päivähoidosta vanhemmille kalliimpaan kerhotoimintaan. Näin Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset ovat linjanneet hallitusohjelmassaan. Edellisellä kaudella Krista Kiuru (sd.) aloitti varhaiskasvatuksen uudistamisen. Tavoitteena oli taata kaikille lapsille aiempaa parempi varhaiskasvatus, säätää ryhmäkokojen enimmäislapsimäärästä sekä luoda turvallinen ja lapsen kehitystä tukeva kasvu- ja oppimisympäristö. Uusi hallitus vähät välittää lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Tuloerot kasvavat, koulutus ja köyhyys periytyy ja ihmisten hyvinvointi vähenee. Uuden hallituksen säästöjen uhreja ovat sairaat, työttömät, lapsiperheet, eläkeläiset, nuoret ja pienituloiset. Näin oli myös 1990-luvulla. Silloin myös keskustaoikeistolainen Ahon hallitus kohdisti leikkaukset sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin. Vuonna 1987 syntyneestä ikäluokasta tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että joka neljännellä ikäluokasta on tilillään rikoksia tai rikkomuksia ja myös joka neljännellä on toimeentulo-ongelmia sekä joka viidennellä on ollut mielenterveysongelmia. Koko 60 000 yksilön ikäluokasta 10 000:lla ei ollut peruskoulun jälkeistä tutkintoa 21-vuotiaina.
Haluammeko synnyttää uuden lamasukupolven? Haluammeko tehdä pikavoittoja leikkaamalla lasten hyvinvoinnista ja maksaa seurauksista moninkertaisesti tulevaisuudessa? Haluammeko yhteiskunnan, jossa vain rikkaat ja vahvat pärjäävät?
Sosiaalisesta taustasta johtuvat erot ihmisten välillä muodostuvat hyvin varhaisessa vaiheessa elämää. Kun lapsi aloittaa koulunkäynnin, voi toisella yksilöllä olla käytössään satoja sanoja, toisella tuhansia. Saattamalla koko ikäluokka yhtenäisen varhaiskasvatuksen piiriin, luodaan edellytykset sujuvalle yhteiselle oppimiselle perusopetuksessa. Varhaiskasvatuksen ja päivähoidon ryhmäkokojen pitää tukea yhteistä oppimista. Hallituksen tavoite suurentaa päiväkotiryhmiä ei edistä tavoitteita turvallisesta ja lapsen oppimista tukevasta oppimisympäristöstä.
Suurempi päiväkotiryhmä tarkoittaa vähemmän aikaa aikuisen kanssa, vähemmän tukea ja turvaa, vähemmän yksilöllistä opetusta ja vähemmän huomiota. Päiväkodissa työskenteleville ei ilmaannu lisäkäsiä, -silmiä ja -korvia vaikka hallitus toivoisi. Eivät päättäjät rakenna omia talojaan huteralle pohjalle, joten miksi he haluavat, että lapsillemme rakennettaisiin elämä huteralle pohjalle? Laadukas ja kaikkien saatavilla oleva varhaiskasvatus on yksi parhaimmista keinoista vähentää koulutuksen ja köyhyyden periytymistä, kaventaa tuloeroja sekä lisätä kansalaisten hyvinvointia. Hallituksen tulisi pohtia näitä järjettömiä leikkausvaatimuksia uudestaan ja kohdentaa ne järkevällä tavalla, esimerkiksi ympäristölle haitallisiin tukiin.
Anette Karlsson