Naapurissa asuu perhe, jossa rahat loppuvat ennen kuun loppua. Köyhyys näkyy pieninä mutta jatkuvina valintoina. Harrastus jäi kesken, luokkaretki jäi väliin ja kaupassa valitaan aina halvin vaihtoehto. Vanhempi tinkii omasta syömisestään, ja lapsen ruokavalio jää yksipuoliseksi. Joissakin perheissä kurkku voi olla luksustuote.
Yhä useammin epävarmuus ulottuu myös asumiseen. Olen saanut viestejä perheiltä, jotka joutuvat Kelan ratkaisujen vuoksi muuttamaan pois tutusta kodista. Se voi tarkoittaa lapselle koulun vaihtoa, kaverisuhteiden katkeamista ja turvan tunteen horjumista.
Itä-Uudellamaalla noin 9 prosenttia lapsista elää pienituloisissa perheissä, mutta taloudellinen epävarmuus koskettaa paljon laajempaa joukkoa. Monella perheellä ei ole säästöjä, eikä yllättävistä menoista, kuten pesukoneen rikkoutumisesta, selvittäisi. Lapset ovat fiksuja ja ymmärtävät enemmän kuin usein huomaamme. He kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta.
1990-luvun laman lapsena ja vähävaraisesta perheestä tulevana tiedän, millaisia vaikutuksia säästöpolitiikalla on ollut. Monen koulukaverin polku sai väärän suunnan. Lapsuuden pitkäaikainen toimeentulotuki moninkertaistaa riskin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa. Lapsuudessa koettu köyhyys lisää riskiä myöhempään työttömyyteen, mielenterveysongelmiin, heikompaan koulumenestykseen ja ylivelkaantumiseen. Laskua tuolloin tehdyistä päätöksistä maksetaan yhä.
Tässä ajassa on syytä todeta, ettei leikkausten kritisoiminen ole ymmärtämättömyyttä. Suomalaiset ymmärtävät, että vaikeina aikoina on tehtävä ikäviä ratkaisuja. Epäoikeudenmukaisuutta ja suorastaan tyhmyyttä ei kuitenkaan voi hyväksyä, varsinkaan kun pakkoa ei ole. Orpo-Purran hallitus edistää 800 miljoonan euron veronkevennyksiä suuryrityksille. Tämä osoittaa, että rahaa löytyy, kun tahtotilaa on.
Veroale ei todennäköisesti lisää talouskasvua tai työllisyyttä. Sen sijaan on riski, että hyödyt valuvat ulkomaisille sijoittajille. Kysymys on arvoista ja Suomen suunnasta. Lasten ajaminen köyhyyteen ei pelasta Suomea. Alkuviikosta hallitus kokoontuu viimeiseen kehysriiheen. Vielä on mahdollista muuttaa suuntaa ja lieventää jo tehtyjen päätösten haittoja. Nyt nähdään, tehdäänkö tuleville sukupolville kallista laskua vai päätöksiä, jotka kantavat myös tulevaisuuteen.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 16.4.2026 Uusimaassa.
Yhä useammin epävarmuus ulottuu myös asumiseen. Olen saanut viestejä perheiltä, jotka joutuvat Kelan ratkaisujen vuoksi muuttamaan pois tutusta kodista. Se voi tarkoittaa lapselle koulun vaihtoa, kaverisuhteiden katkeamista ja turvan tunteen horjumista.
Itä-Uudellamaalla noin 9 prosenttia lapsista elää pienituloisissa perheissä, mutta taloudellinen epävarmuus koskettaa paljon laajempaa joukkoa. Monella perheellä ei ole säästöjä, eikä yllättävistä menoista, kuten pesukoneen rikkoutumisesta, selvittäisi. Lapset ovat fiksuja ja ymmärtävät enemmän kuin usein huomaamme. He kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta.
1990-luvun laman lapsena ja vähävaraisesta perheestä tulevana tiedän, millaisia vaikutuksia säästöpolitiikalla on ollut. Monen koulukaverin polku sai väärän suunnan. Lapsuuden pitkäaikainen toimeentulotuki moninkertaistaa riskin jäädä ilman toisen asteen tutkintoa. Lapsuudessa koettu köyhyys lisää riskiä myöhempään työttömyyteen, mielenterveysongelmiin, heikompaan koulumenestykseen ja ylivelkaantumiseen. Laskua tuolloin tehdyistä päätöksistä maksetaan yhä.
Tässä ajassa on syytä todeta, ettei leikkausten kritisoiminen ole ymmärtämättömyyttä. Suomalaiset ymmärtävät, että vaikeina aikoina on tehtävä ikäviä ratkaisuja. Epäoikeudenmukaisuutta ja suorastaan tyhmyyttä ei kuitenkaan voi hyväksyä, varsinkaan kun pakkoa ei ole. Orpo-Purran hallitus edistää 800 miljoonan euron veronkevennyksiä suuryrityksille. Tämä osoittaa, että rahaa löytyy, kun tahtotilaa on.
Veroale ei todennäköisesti lisää talouskasvua tai työllisyyttä. Sen sijaan on riski, että hyödyt valuvat ulkomaisille sijoittajille. Kysymys on arvoista ja Suomen suunnasta. Lasten ajaminen köyhyyteen ei pelasta Suomea. Alkuviikosta hallitus kokoontuu viimeiseen kehysriiheen. Vielä on mahdollista muuttaa suuntaa ja lieventää jo tehtyjen päätösten haittoja. Nyt nähdään, tehdäänkö tuleville sukupolville kallista laskua vai päätöksiä, jotka kantavat myös tulevaisuuteen.
Anette Karlsson
Kirjoitus on julkaistu 16.4.2026 Uusimaassa.
