Ensihoitajat menevät paikalle, kun joku on hädässä. Yhä useammin he joutuvat samalla arvioimaan omaa turvallisuuttaan. Vastassa ei ole vain sairastuminen tai onnettomuus, vaan sekavuus, päihteet ja joskus väkivalta.
Viime vuonna ensihoidossa kirjattiin 456 uhka- ja väkivaltatilannetta. Itä-Uudellamaalla ensihoito hälytettiin 10 742 tehtävälle. Uhka- ja väkivaltatilanteita kirjattiin kolme. Yksikään tapaus ei ole hyväksyttävä. Siksi rikoslain muutos oli tarpeellinen. Huhtikuun alussa voimaan tullut uudistus tarkoittaa, että ensihoitajiin ja pelastajiin kohdistuva väkivalta rinnastetaan poliisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Hälytystoiminnan vaikeuttamisesta voi seurata jopa vankeutta.
Rangaistusten koventaminen ei kuitenkaan yksin korjaa tilannetta. Ensihoitajat näkevät läheltä, miten ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt. Päihteet, mielenterveyden kriisit ja toimeentulon vaikeudet kasautuvat. Ongelmat eivät poistu kovemmilla rangaistuksilla. Tarvitaan tukea ja palveluja. Tällä hallituskaudella hyvinvointialueet on ajettu ahtaalle, palveluja on karsittu ja henkilöstöä vähennetty. Yhä useampi lapsi kasvaa köyhyydessä, ja jo kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta on leikattu lisää. Se ei ole näkymätöntä politiikkaa. Seuraukset näkyvät arjessa ja lopulta myös turvallisuudessa.
Suomalaiset ymmärtävät, että vaikeina aikoina on tehtävä ikäviä valintoja. Oikeudenmukaisuutta on kuitenkin vaikea löytää siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kiristävät nyöriä eniten samalla, kun Orpo-Purran hallitus jakaa miljoonien eurojen helpotuksia suuryrityksille.
Oikeudenmukaisuutta on vaikea nähdä myös siinä, että niiltä, jotka auttavat kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa olevia, leikataan lisää. Järjestöt kulkevat rinnalla, tarjoavat vertaistukea ja konkreettista apua, kuten ruokajakelua. Niiltä on leikattu merkittävästi, ja toiveena oli, ettei lisäleikkauksia enää tulisi. Kun järjestöt ilmaisivat huolensa köyhyyden lisääntymisestä, ministeri Rydman vastasi uhkaamalla lisäleikkauksilla.
Auttajiin kohdistuva väkivalta ei ole irrallinen ilmiö. Se kertoo siitä, miten yhteiskunta voi ja miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia. Rangaistusten kiristäminen oli tarpeen, mutta samaan aikaan tehtävät leikkaukset pahentavat ongelmaa. Jos ihmiset eivät saa apua ajoissa, kriisit syvenevät ja purkautuvat lopulta epätoivottavilla tavoilla.
Anette Karlsson
Viime vuonna ensihoidossa kirjattiin 456 uhka- ja väkivaltatilannetta. Itä-Uudellamaalla ensihoito hälytettiin 10 742 tehtävälle. Uhka- ja väkivaltatilanteita kirjattiin kolme. Yksikään tapaus ei ole hyväksyttävä. Siksi rikoslain muutos oli tarpeellinen. Huhtikuun alussa voimaan tullut uudistus tarkoittaa, että ensihoitajiin ja pelastajiin kohdistuva väkivalta rinnastetaan poliisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Hälytystoiminnan vaikeuttamisesta voi seurata jopa vankeutta.
Rangaistusten koventaminen ei kuitenkaan yksin korjaa tilannetta. Ensihoitajat näkevät läheltä, miten ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt. Päihteet, mielenterveyden kriisit ja toimeentulon vaikeudet kasautuvat. Ongelmat eivät poistu kovemmilla rangaistuksilla. Tarvitaan tukea ja palveluja. Tällä hallituskaudella hyvinvointialueet on ajettu ahtaalle, palveluja on karsittu ja henkilöstöä vähennetty. Yhä useampi lapsi kasvaa köyhyydessä, ja jo kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta on leikattu lisää. Se ei ole näkymätöntä politiikkaa. Seuraukset näkyvät arjessa ja lopulta myös turvallisuudessa.
Suomalaiset ymmärtävät, että vaikeina aikoina on tehtävä ikäviä valintoja. Oikeudenmukaisuutta on kuitenkin vaikea löytää siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kiristävät nyöriä eniten samalla, kun Orpo-Purran hallitus jakaa miljoonien eurojen helpotuksia suuryrityksille.
Oikeudenmukaisuutta on vaikea nähdä myös siinä, että niiltä, jotka auttavat kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa olevia, leikataan lisää. Järjestöt kulkevat rinnalla, tarjoavat vertaistukea ja konkreettista apua, kuten ruokajakelua. Niiltä on leikattu merkittävästi, ja toiveena oli, ettei lisäleikkauksia enää tulisi. Kun järjestöt ilmaisivat huolensa köyhyyden lisääntymisestä, ministeri Rydman vastasi uhkaamalla lisäleikkauksilla.
Auttajiin kohdistuva väkivalta ei ole irrallinen ilmiö. Se kertoo siitä, miten yhteiskunta voi ja miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia. Rangaistusten kiristäminen oli tarpeen, mutta samaan aikaan tehtävät leikkaukset pahentavat ongelmaa. Jos ihmiset eivät saa apua ajoissa, kriisit syvenevät ja purkautuvat lopulta epätoivottavilla tavoilla.
Anette Karlsson
Kolumni on julkaistu 8.4.2026 Itäväylässä.
