Siirry pääsisältöön

Kolumni: Ihannoidaanko Suomessa kotona asumista liikaa?

Koti on usein meille kaikille rakas paikka. Toisille koti on talo, jossa lapsuus on vietetty. Toisille kerrostalon osake, kun taas joillekin koti on siellä missä rakkaat ihmiset ja tavarat ovat. Joskus koti voi muuttua turvattomuuden, yksinäisyyden ja pelon paikaksi. Silloin kyse ei enää ole kodista, vaan jostain ihan muusta. Sellaisessa paikassa ei ole hyvä olla. Miksi pakotamme ja suljemme osan yhteiskuntamme ikääntyneistä sellaiseen paikkaan?

Alkuviikosta Hyvinvointiala HALI ry julkaisi selvityksen, jonka mukaan liian moni ikääntynyt odottaa hoivakotipaikkaa yli lain salliman ajan. Ilokseni Porvoossa, joka oli ainoa selvityksessä mukana ollut itäuusmaalainen kunta, lain sallima 90 päivän odotusaika alittui ja odotusajan laskenta aloitettiin hakemuksen jättämisestä. Tämä on hyvä uutinen, sillä ikääntyneiden oikeuksien turvaaminen on tärkeää.

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuutetuille järjestetyssä strategiaseminaarissa saimme tietää, että yli 12 prosenttia yli 75-vuotiaista kokee, että heillä on vähintään suuria vaikeuksia itsestään huolehtimisessa. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttavaa, sillä maan keskiarvo on noin 10 prosenttia. Ratkaisuja tarvitaan. Kenenkään ei pitäisi kokea jäävänsä yksin ja turvattomasti oman kotinsa vangiksi.

Luin vastikään THL:n valmisteleman raportin (2021) Itä-Uudenmaan sosiaali- ja terveyspalveluiden tilasta. Raportissa ilmenee, että ympärivuorokautisen hoivan asumispalvelujen asukaskohtaiset kustannukset ovat vähentyneet laitoshoidon asukaskohtaisten kustannusten ohella. Vastaavasti näiden osalta kustannukset ovat kasvaneet muualla maassa. Meidän on varmistettava, ettei kustannusten lasku ole yhteydessä ikäihmisten kokeman heitteillejätön kanssa.

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen pitää löytää yhdessä alueen kuntien kanssa ratkaisuja, joiden avulla ikääntyneiden palvelutarpeita voidaan paremmin huomioida. Palveluasumiseen siirtymisen kriteerit eivät saa olla liian kireät. Lisäksi tarvitaan muita ns. välimuodon asumismuotoja, kuten senioriasumista. Sellaista asumista, jossa ikääntyvä voi tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksi. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään. Meidän nuorempien on varmistettava, että tämä toteutuu myös ikääntyvien osalta.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 29.5.2022 Uusimaassa





Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...