Siirry pääsisältöön

Kolumni: Aivot lomalle vai aivolomalle?

Tänä kesänä suljin ensimmäistä kertaa työpuhelimen. En ole pariin viikkoon lukenut työsähköpostia ja päivät ovat täyttyneet mukavista hetkistä perheen kanssa. Moni työstään innostunut lukee työsähköpostia ja vastaa työpuhelimeen myös lomalla. Nykyaika ei kannusta joutilaisuuteen. Päinvastoin odotukset teräville aivoille ja tehokkuudelle ovat entistä suuremmat.

Mielenterveys on koetuksella nuorilla aikuisilla ja aivosairauksien riski kasvaa ikäihmisillä. Aivosairauksilla tarkoitetaan sairauksia, jotka muuttavat tai heikentävät aivojen toimintaa. Kokonaisuuteen kuuluvat neurologiset aivosairaudet (esimerkiksi aivoinfarkti, epilepsia ja MS-tauti), psykiatriset sairaudet (esimerkiksi depressio, skitsofrenia ja ahdistuneisuushäiriöt) ja krooninen kipu. Pitkittynyt korona on myös paljastunut uhaksi aivoterveydelle. Potilailla ilmenee poikkeavaa väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta. Aivotyö vie nopeasti voimat niin, ettei pysty normaaliin työsuoritukseen, eikä oikein pärjää arjessakaan.

Aivojen ja mielen terveys on jatkumo, joka aaltoilee ja muuttuu elämän aikana. Aivojen ja mielen terveyttä ja hyvinvointia voidaan edistää pitkälti yhteneväisillä keinoilla, kuten terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla ja riittävällä unella. Muistin pätkiminen, keskittymiskyvyn puute ja se, ettei pysty lukemaan pitkiä tekstejä ovat merkkejä siitä, että aivot tarvitsevat lepoa. Parasta aivolomaa on arkinen puuhastelu. Luonto on ainakin itselleni yksi tärkeimmistä rentoutumisen ja mielen virkistymisen paikoista.

Erilaiset mielenterveysongelmat ovat keskimäärin 38 prosenttia yleisempiä urbaanialueilla kuin maaseudulla. Viherympäristön tarkkaa osuutta asiaan on toki mahdotonta analysoida, mutta voimme kuitenkin päätellä, että viheralueet ovat tärkeitä kaupunkikeskustoissa. Koronavuoden aikana ihmiset ovat heränneet kaipaamaan luontoon aiempaa enemmän. Puhdas ja monipuolinen luonto sekä hyvät palvelut ovat Itä-Uudenmaan tulevaisuuden vahvuus, josta meidän tulee pitää kiinni.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 25.7.2021 Uusimaassa.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...