Siirry pääsisältöön

Nu bygger vi vägen till framtiden

Vart har barnen, framtidens hopp försvunnit? Detta har många undrat över, speciellt i diskussioner om landets försörjningskvot. Enligt Utbildningsstyrelsen ser framtiden dyster ut, eftersom de förutspår i en ny undersökning att mängden grundskolor kan halveras tills år 2040. Olika åtgärder för att öka mängden barn i Finland har presenterats; invandring, barnvänlig politik och infertilitetsbehandlingar och supporttjänster. Statsminister Marins regering har beaktat alla dessa förslag i sitt regeringsprogram. Viljan är att bygga en ljusare framtid för oss alla – en sådan framtid, där barns skratt kan höras i parkerna, butikerna och på skolornas gårdar.

Regeringen publicerade sitt förslag till budget för 2021 – vägen ur coronakrisen. Fokus riktats mot unga och barnfamiljerna. Dagisavgifterna sjunker, vilket ger familjerna mer ekonomiskt rörelseutrymme. I värsta fall kan dagvårdsavgifterna ta en stor bit av familjens utkomst, vilket ökar familjens stress och oro. I långa loppet är en investering i barn och familjer gynnsam för både individen och samhället.

Vi lever i en tidsperiod där största delen mår bättre än någonsin tidigare. Men en del människor mår dåligt, och problemen ser ut att hopas just för dem. Dessa barn, unga och deras familjer har hamnat utanför samhällets skyddsnät. För dem kommer inte solsken efter regn. De behöver stöd och uppmuntran, och det ger landets regering åt dem i och med budgetförslaget, som satsar på människan genom att bl.a. utveckla en modell för stöd i tre steg för småbarnspedagogiken och höja läroplikten till 18 års ålder på ett hållbart sätt. Principen om vägledning, enligt vilken den ena aktörens ansvar för handledning och övervakning slutar först när den andra aktörens ansvar tar vid finns inbyggd i förslaget om förlängd läroplikt. Nu är det dags att vi på allvar tar hand om och ser varje ung person i Finland eftersom varje liv och framtid är värd att räddas.

Anette Karlsson

Texten har publicerats 9.10.2020 i Östnyland.



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...