Kolumni: Hyvinvointia liikkumisesta

Luonto ja liikkuminen antaa voimia kaikille. Uskon, että moni ajattelee niin, sillä lenkkipolulla näkee paljon ihmisiä - perheitä, ikäihmisiä, yksin liikkuvia, koiran ja myös kissan ulkoiluttajia, työikäisiä sekä aktiivisia liikunnanharrastajia. Harvoin näiden vastaantulijoiden kanssa tulee juteltua, mutta jokin aika sitten tuli vaihdettua muutama sana (turvavälin päästä) erittäin aktiivisen iäkkäämmän miehen kanssa. Hän teki tuttuja jumppaliikkeitä polun varrella ja lähestyessäni hän kertoi iloisesti kuinka tärkeää päivittäinen liikkuminen on. Hän oli 86-vuotias, enkä olisi sitä uskonut, ellei hän sitä olisi kertonut. Kyseinen tapaaminen antoi voimaa ja intoa liikkua enemmän ja pitää omasta hyvinvoinnista huolta.

Tämä kohtaaminen nousi mieleen, kun maan hallitus julkaisi tuoreet suuntaviivat sosiaali- ja terveysuudistukselle. Tavoitteena on luoda uusia hyvinvointialueita, joista yksi olisi Itä-Uudenmaan hyvinvointialue. Porvoon sairaala tulee olemaan alueen sydän, jonka ympärille rakentuu tulevaisuuden sote-keskuksista koostuva verkosto. Tavoitteena on vähentää terveys- ja hyvinvointieroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta. Ilahduttavaa oli, että maan hallitus muutti esitystään mm. kunnilta saadun palautteen pohjalta. Lausunnossaan Porvoo nosti esille huolet mm. rahoitusmalliin liittyen. Nyt rahoitusratkaisua on muutettu suuntaan, jossa kasvavat kaupunkiseudut ja kaksikieliset alueet huomioidaan paremmin. Rahoituksesta suuri osa perustuu tarvetekijöihin ja on tärkeää, että tätä kriteeristöä kehitetään jatkossa huomioimaan rahoituksen kohdistuminen mahdollisimman vaikuttavalla tavalla.

Uudistuksen edetessä tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota hyvinvoinnin edistämiseen, eli ennalta ehkäisevään työhön. Tällä en tarkoita vain ennalta ehkäiseviä palveluita, kuten perhetyötä, avohuollon palveluita tai kuntouttavaa toimintaa. Tarkoitan myös sitä osaa, joka suurimmaksi osaksi jää kunnan vastuulle, nimittäin liikunnan ja terveellisten elämäntapojen edistämistä - hyvät ja luonnonläheiset liikunta-alueet, esteettömät kulkureitit, kävelysauvojen ja liukuesteiden jako sekä avoimien puistojumppien järjestäminen. Lenkkipolulla tapaamani mies oli erinomainen esimerkki ja voin vain toivoa pystyväni samanlaiseen reippauteen hänen ikäisenä. Olkoon hän meille kaikille inspiraation lähde kun kotisohva vetää puoleensa, vaikka lenkille olisi hyvä mennä raikastamaan mieltä ja kehoa.

Anette Karlsson

Kolumni on julkaistu 19.10.2020 Uusimaassa.



Kommentit