Siirry pääsisältöön

Isät ovat tärkeitä lapsen hyvinvoinnin kannalta

Muu­ta­ma viik­ko sit­ten sain pi­ka­kurs­sin äi­tiy­teen. Esi­koi­sem­me päät­ti ni­mit­täin yl­lät­tää mei­dät täy­sin syn­ty­mäl­lä vii­si viik­koa etu­a­jas­sa. Tyh­jen­sim­me mie­he­ni kans­sa vauh­dil­la ka­len­te­rit, jot­ta voi­sim­me kes­kit­tyä poi­kam­me hy­vin­voin­tiin.

Asuim­me kak­si viik­koa sai­raa­las­sa Kot­kas­sa. Se oli meil­le kai­kil­le ras­kas ko­ke­mus. Il­man mies­tä­ni ko­ke­mus oli­si ol­lut vie­lä ras­kaam­pi. Lap­sem­me ja myös mi­nun kan­nal­ta oli tär­ke­ää, et­tä isä sai ol­la mu­ka­na mil­tei kai­kis­sa vai­heis­sa – syn­ny­tys­sa­lis­ta po­jan ko­tiu­tu­mi­seen saak­ka. Ai­no­as­taan yh­dek­si yök­si mie­he­ni jou­tui aja­maan ko­tiin. Sil­loin minä olin osas­tol­la ja poi­kam­me vau­va­te­hol­la. Syn­ny­tys­sa­lis­sa tu­le­va isä nuk­kui lat­ti­al­la ja myö­hem­min saim­me vau­va­te­hol­ta huo­neen, jos­sa saim­me ma­joit­tua – me kaik­ki kol­me.

Näi­den kah­den vii­kon ai­ka­na ym­mär­sin kuin­ka tär­ke­ää on, et­tä isä pää­see ole­maan mu­ka­na vau­van hoi­dos­sa heti alus­ta al­ka­en. Hoi­ta­jat kan­nus­ti­vat ja ke­hui­vat hän­tä, kun en­sim­mäi­siä vaip­po­ja vaih­det­tiin. Minä seu­ra­sin si­vus­ta ja ha­vait­sin, et­tä mie­he­ni oli mi­nua näp­pä­räm­pi vaip­po­jen kans­sa. Isät ovat yh­tä osaa­via hoi­ta­maan pien­tä vau­vaa kun äi­dit. Sil­ti mi­nul­la oli jat­ku­vas­ti halu nous­ta ylös ja “se­kaan­tua” ta­paan, jol­la mie­he­ni hoi­ti vau­vaam­me.

Pian ym­mär­sin, et­tä me äi­dit saa­tam­me ol­la syy­nä sil­le, et­tä isät ei­vät ai­na osal­lis­tu niin ak­tii­vi­ses­ti las­ten hoi­toon. Isäl­le pi­tää an­taa ti­laa ja ai­kaa luo­da suh­de lap­seen, op­pia hoi­ta­maan las­ta ja saa­da lap­si rau­hoit­tu­maan – il­man äi­din apua tai se­kaan­tu­mis­ta asi­aan. Ei lap­si pie­nes­tä it­kus­ta mene rik­ki ja har­joi­tus te­kee mes­ta­rin. Koko per­heen kan­nal­ta on ar­vo­kas­ta, et­tä lap­sel­le ja isäl­le syn­tyy var­hai­ses­sa vai­hees­sa tur­val­li­nen ja hyvä suh­de.

Pää­mi­nis­te­ri San­na Ma­ri­nin (sd.) hal­li­tus jul­kai­si per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen suun­ta­vii­vat juu­ri en­nen poi­kam­me syn­ty­mää. Uu­dis­tuk­sen ta­voit­tee­na on li­sä­tä jous­ta­vuut­ta ja tasa-ar­voa su­ku­puol­ten vä­lil­lä. Isil­le kiin­ti­öi­ty­jä an­si­o­si­don­nai­sia va­pai­ta pi­den­ne­tään ly­hen­tä­mät­tä äi­tien ny­kyi­sin käy­tet­tä­vis­sä ole­vaa osuut­ta. Li­säk­si per­he­va­pai­den pi­tää si­säl­tää va­paas­ti va­lit­ta­va van­hem­pain­va­paa­jak­so.

Lap­sen huol­toa ja ta­paa­mi­soi­keut­ta kos­ke­va laki uu­dis­tui jou­lu­kuus­sa, jol­loin lap­sen oi­keus sekä isään et­tä iso­van­hem­piin vah­vis­tui. Suo­mi on tun­ne­tus­ti maa­il­man par­haim­mis­toa äi­din ja lap­sen kan­nal­ta, nyt olem­me myös mat­kal­la koh­ti par­haim­mis­toa isyy­den nä­kö­kul­mas­ta. Se on hyvä asia.

Anette Karlsson

Kirjoitus on julkaistu 4.3.2020 Itäväylässä.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...