Siirry pääsisältöön

Valeprofiilien takana piileskelevät uhkailijat

Kuka saa raiskata -kirjoitukseni sai viime päivinä paljon huomiota. Kirjoitus sai jopa MV-lehden tekemään valheellisen uutisen. Tämän johdosta minulle alkoi tulvia runsas määrä palautetta. Osa palautteesta oli todella ala-arvoista ja jopa vastenmielistä luettavaa. Valitettavan moni palautteen antajista piiloutui valeprofiilin taakse – eikä se sinänsä minua yllätä, sillä harva uskaltaa omalla nimellään niin vastenmielisiä asioita toiselle ihmiselle sanoa.
Suomalaiset eivät ole tyhmiä, vaikka mediakriittisyydessä meillä on vielä paljon opittavaa. Liian monet uskovat sokeasti MV-lehden kaltaisten sivustojen ”uutisia” todeksi – mikä on huolestuttavaa. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää, mutta varjopuolia löytyy myös. Yksi ongelma on valeprofiilien takana piileskelevät uhkailijat. Sosiaalinen media, keskustelupalstat ja MV-lehden kaltaisten sivustojen kommenttipalstat antavat näille aggressiivisille ja vihamielisille ihmisille foorumin, missä he saavat tukea ja jopa kannustusta pelottaville ja kamalille ajatuksille.
Vihapuheen yleistyminen on näkynyt jo pitkään. Erityisesti naispoliitikot ja -toimittajat ovat saaneet osakseen suuren määrän vihaviestejä ja jopa uhkauksia. Myös miespoliitikoiden puolisoja ja tyttäriä saatetaan uhkailla. Tilanne on kestämätön. Valetilien takana toimivien henkilöiden tavoitteena on ihmisten hiljentäminen. Ymmärrän, miksi jotkut ihmiset, erityisesti naiset, kieltäytyvät keskustelemasta ajankohtaisista asioista julkisuudessa, sosiaalisessa mediassa tai muilla keskustelufoorumeilla – törky- ja uhkausviestivyöryn kohteeksi joutuminen on epämiellyttävää.
Viime päivien tapahtumaketju sai minut tutustumaan erilaisiin keskustelupalstoihin sekä ihmisten tapaan kommentoida asioita. Kiinnitin huomiota naisten vähäiseen läsnäoloon keskustelupalstoilla. Kommentteja saattoi olla liki sata, joista pari oli naisnimen takaa kirjoitettuja. Herää kysymys, miksi naiset eivät halua osallistua keskusteluun kyseisillä keskustelupalstoilla? En usko, että kyse olisi siitä, etteikö naisilla olisi mielipiteitä. Pelko törky- ja uhkausviesteistä saattaa olla naisten poissaolon taustalla. Ja minunkin on pakko myöntää, aamulla on mukavampi herätä kun sähköposti ei ole täynnä aggressiivisten ja vastenmielisten miesten uhkauksia ja kamalia seksifantasioita.
Mistä tämä aggressiivisten ja vihamielisten, erityisesti miesten, törkykommentointi sitten kumpuaa? Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan miesten osuus alkoholin ja huumausaineiden ongelmakäyttäjistä, asunnottomista, väkivallantekijöistä, rikollisista ja vangeista on naisia suurempi. Miesten työttömyysaste on naisia korkeampi ja myös pitkäaikaistyöttömät ovat useammin miehiä. Myös nuorisotyöttömyys on yleisempää miehillä kuin naisilla. Kaikkiaan Suomessa joka viides mies ja joka kymmenes nainen on vielä 30-vuotiaana vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Sukupuolten välisen tasa-arvon ja ihmisten hyvinvoinnin saavuttamiseksi on vielä paljon töitä tehtävänä.
Todellisuudessa törky- ja uhkailuviestien takana on pelokas ihminen, joka purkaa omaa alemmuuden tunnettaan ja huonoa oloaan tuntemattomiin ihmisiin. Pahimmissa tapauksissa taustalla on lisäksi yksinäisyydestä, omasta seksuaalisuudesta ja heikoista sosiaalisista taidoista kumpuava naisviha ja aggressiivisuus.
Anette Karlsson
Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.”  -Yoda

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...