Siirry pääsisältöön

Turvallinen vanhuus kuuluu kaikille

Vanhuus tulee kaikille, eikä se tule yksin. Ikääntymisen myötä avun tarve lisääntyy – ihminen ei ole yhtä notkea, nopea ja vahva kuin ennen. Korkeat kynnykset, liukkaat kadut ja pitkät portaat ovat haastavia ja aiheuttavat pahimmassa tapauksessa kaatumisonnettomuuksia. Vuonna 2013 kaatumiset ja putoamiset aiheuttivat lähes puolet tapaturmakuolemista. Kuolemaan johtaneista kaatumistapaturmista kahdeksan kymmenestä tapahtui yli 65-vuotiaille. Esteettömyyteen panostaminen jo rakennusvaiheessa on sekä inhimillisesti että taloudellisesti järkevää.
Esteettömät tilat ja toimiva kotihoito, jossa on riittävästi henkilökuntaa antaa ikäihmisille mahdollisuuden asua kotona yhä kauemmin. Monet apuvälineet kuten rollaattori, tukikahvat ja turvapuhelimet ovat tervetulleita ikäihmisen arjen helpottamiseksi. Elinajanodotteen pitenemisen johdosta ympärivuorokautisten asumispalveluiden piiriin tulevat asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia, monisairaita ja dementoituneita. Samaan aikaan hoitohenkilökunnan työmäärä on lisääntynyt huomattavasti, kun esimerkiksi astioiden kuljettaminen, varasto- ja vaatetilausten järjestelyt ja välittömästi tehtävä siivoustyö on siirtynyt hoitohenkilökunnan tehtäväksi. Kaikki tämä on pois varsinaisesta hoitotyöstä.
Sipilän hallitus halusi laskea vähimmäismitoitusta 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan asiakasta kohti, mutta opposition ja asiantuntijoiden painostuksesta hallitus luopui ajatuksesta. Mitoitus on jo nyt alempi kuin muissa Pohjoismaissa ja sitä olisi syytä nostaa sekä kotihoidossa että ympärivuorokautisessa hoidossa. Ikäihmiset ansaitsevat hyvän hoidon ja riittävästi hoitajia kaikissa ikääntymisen vaiheissa.
Anette Karlsson
Kirjoitus julkaistu 7.4.2017 Uusimaassa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...