Siirry pääsisältöön

Tillbaka till klassamhället?

Den finska grundskolan beundras i hela världen. Grundskolan infördes för att alla skulle få jämlik undervisning, oberoende av sosioekonomisk bakgrund. Alla fick och får fortfarande samma allmänbildning, jämlika redskap till att bygga upp en god framtid. Det är oroväckande att Sannfinländarna och Samlingspartiets Ungdomsförbund vill bryta ner systemet och återvända till klassamhället.
Under november behandlar riksdagens utbildningsutskott medborgarinitiativet för att göra svenskan frivillig i finska skolor. Initiativet betonar vikten av att lära sig nya språk, i synnerhet världsspråk. Samtidigt står det i initiativet att den obligatoriska svenskan och individens begränsade inlärningskapacitet leder till svaga kunskap i främmande språk samt försämrar individens rätt att välja vilka språk hen läser.
Undervisningen i den obligatoriska svenskan har varit i skottlinjen i en längre tid. Motståndarna tror att frivilliggörandet av svenskan automatiskt skulle skapa flytande språkkunskap i ett annat språk. Att göra svenskan frivillig, lösgör  inte resurser till att bredda skolornas totala språkutbud. Speciellt i små kommuner finns det inte resurser att anställa flera språklärare. Ifall man frivilliggjorde svenskan, skulle det utan tvekan leda till att elevernas språkkunskap minskar totalt sett.
Eleverna skulle vara regionalt i ojämlik ställning ifall språkundervisningen i svenska blev frivillig. Undervisningsutbudet skulle definieras beroende på hemkommun. Barnens sosioekonomiska bakgrund skulle också få en större betydelse då fler ämnen i grundskolan blev frivilliga. Det är mycket sannolikt att högt utbildade föräldrar i denna situation skulle uppmuntrar sina barn att läsa frivillig svenska.
Enligt statistiken fortsätter högtutbildade familjers barn oftare till högskolor, de möter mindre arbetslöshet och de är friskare. Språkkunniga människor har bättre möjligheter att flytta på sig och sysselsätta sig. Personer som kan svenska kan arbeta i Finland men också i hela Norden. Ifall man gör undervisningen i svenska frivillig, uppstår ett bredare gap mellan sosioekonomiska grupper i samhället.
Enligt forskningen stöder och sporrar undervisning i varje språk unga att studera nya språk. Då den obligatoriska svenskan gjordes frivillig i studentexamen, minskade också intresset att skriva andra språk i studenten, som till exempel tyska och franska. Det är varken klokt  eller ändamålsenligt att minska på medborgarnas språkkunskaper. I en global värld är förmågan att kunna kommunicera på olika språk guld värd.
Anette Karlsson
Texten är publicerad 7.11.2014 i HBL.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...