Tervehdyspuheenvuoroni Demarinaisten liittokokouksessa 1.-2.11.

Hyvät toverittaret, bästa vänner, dear guest
Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry tervehtii Sosialidemokraattisten Naisten liittokokousta. Minä olen Anette Karlsson ja toimin SONKin puheenjohtajana vuoden loppuun saakka.
Demariopiskelijat ja Demarinaiset ovat viimeisten vuosien aikana tehneet hyvää yhteistyötä. Meillä on useita yhteisiä tavoitteita, kuten tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttaminen. SONK on ottanut kantaa mm. palkkatasa-arvoon, ihmiskauppaan, naisiin kohdistuvaan väkivaltaan sekä vanhempainvapaajärjestelmään.
Käsitykset eri sukupuolirooleista eli sukupuolille ominaisesta tai soveliaaksi koetusta käytöksestä muodostuvat jo varhaislapsuudessa. Opetushallituksen Koulutuksen seurantaraportissa 2013 ilmenee, että sukupuolen mukainen eriytyminen alkaa jo kolmannella luokalla. Eriytyminen näkyy erityisesti matematiikkaan ja äidinkieleen suhtautumisessa. Pojat kokevat olevansa pätevämpiä matemaattisissa tehtävissä kun taas tytöt kokevat olevansa lahjakkaampia äidinkielellisesti.
Lasten oppimistulosten arvioinnissa on havaittu koulutuksen periytyvyyttä sukupuolten välisten erojen lisäksi. Tutkimukset osoittavat, että lyhyen koulutuksen saaneiden vanhempien lapset saavuttavat keskimäärin heikompia oppimistuloksia kuin korkeasti koulutettujen vanhempien lapset. Sukupuoliroolit ja koulutuksen periytyvyys näkyy myös koulutusalavalinnoissa ja korkeakouluun hakeutumisessa.
Suomessa oli vuonna 2010 Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan enemmän korkeakoulutettuja työllisiä naisia (47 %) kuin miehiä (35 %). Koulutusalavalinnat ovat kuitenkin pysyneet hyvin vahvasti sukupuolirooleissa kiinni. Niin sanotut naisalat naisistuvat entisestään ja niin sanotut miesalat pysyvät miehisinä. Sosiaali- ja terveysala on sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa hyvin naisvaltainen ala. Yliopistoissa sosiaali- ja terveysalalla on 78 % naisia ja ammattikorkeakoulussa jopa 86 % naisia. Näiden vastapainona tekniikan ja liikenteen ala on hyvin miesvaltainen, yliopistossa alalla opiskelee 76 % miehiä ja ammattikorkeakouluissa 84 % miehiä.
Lasten erottelu sukupuolen mukaan alkaa jo synnytyssairaalassa, vaaleanpunainen vai vaaleansininen myssy? Tuliko teille tyttö vai poika? Nykyinen sukupuolten jakauma koulutusaloittain riippuu vahvasti kodin, koulun sekä yhteiskunnan stereotyyppisistä asenteista. Miksi olemme hölmistyneitä kuullessamme, että naapurin isä on sairaanhoitaja tai siskontyttö insinööri? Kaikilla ihmisillä on erilaisia lahjakkuuksia ja he soveltuvat erilaisille aloille sukupuolesta riippumatta. Tämän ei pitäisi olla yllätys kenellekään.
Kasvatuksen tulee jo päivähoidossa olla sukupuolisensitiivistä. Myös perusasteen ura- ja opinto-ohjaus on keskeisessä roolissa koulutuksen periytyvyyden ja vakiintuneiden sukupuoliroolien murtamisessa. Vielä tänäkin päivänä ura- ja opinto-ohjauksessa keskitytään liikaa vanhanaikaisiin ja stereotyyppisiin ajattelutapoihin, jolloin nuoren potentiaali saattaa jäädä huomaamatta. Sukupuolittuneiden rakenteiden entistä parempi tunnistaminen auttaa aidon tasa-arvon toteutumista.
Naisvaltaisten alojen matalat palkat, naisten ja miesten väliset palkkaerot ja nuorten naisten syrjiminen työmarkkinoilla – nämä ovat todellisia epäkohtia työelämässämme. Myös vanhemmuuden epätasainen jakautuminen vanhempien kesken johtaa eriarvoisuuteen.
Naisilla, joilla on huollettavia lapsia, työllisyysaste on 65,6 % ja miehillä luku on 90,3 %. Perhevelvollisuuksien ja työn yhteensovittaminen on useammin naisen vastuulla. Naiset jäävät myös usein kotiin lasten kanssa, jonka vuoksi heille ei kerry yhtä paljon työvuosia kuin miehillä. Työura kärsii monen vuoden tauosta, vaikka kyseessä olisikin hoitovapaa joka ei ole mitään lomailua. Samoin kun hoitovapaan työntäyteisyyttä aliarvioidaan myös naisten muita kykyjä ja katsotaan niiden olevan peräisin naisellisista piirteistä, eikä niin sanottuja hankittuja taitoja. Työurakatkokset sekä pienet palkat johtavat usein myös naisten eläkeköyhyteen, joka on yksi yhteiskuntamme suurista epäkohdista tänäpäivänä.
SONK on ottanut vahvasti kantaa vanhempainvapaajärjestelmä uudistamisen puolesta. Käyttöön on otettava niin sanottu 6+6+6-malli, jossa molemmille vanhemmille on varattu yksi kuuden kuukauden vapaajakso, joiden lisäksi käytössä on vielä yksi jaettava kuuden kuukauden vapaajakso. Uusi vanhempainvapaajärjestelmä tulee rahoittaa kaikilta työnantajilta kerättävillä maksuilla. Kun jokainen työnantaja osallistuu tasapuolisesti vanhemmuuden kustannusten rahoittamiseen, ei kustannus ole pienellekään yritykselle liian suuri.
Paljon on vielä tehtävänä ja uskon, että hyvällä yhteistyöllä voimme saavuttaa paljon.
Näillä sanoilla toivotan MEILLE hyvää liittokokousta!