Siirry pääsisältöön

Aluevaltuustoaloite: Lukureseptit neuvolaan

Suomeen on rantautunut uusi ilmiö: puhumattomat kolmevuotiaat. Ammattilaisten mukaan vanhemmat puhuvat lapsilleen vähemmän kuin ennen, mikä on tuonut aikaisempaa enemmän pieniä puhumattomia lapsia puheterapiaan. Vanhempien ajasta ja huomiosta haukkaa yhä suuremman palan esimerkiksi sosiaalinen media. Kieli opitaan kuulemalla ja puhe matkimalla. Lapsi tarvitsee siihen aikuisen tai jonkun mallin, muuten puhetta ja kieltä ei voi oppia.

Vuonna 2018 toteutetussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että 84,1 prosenttia vanhemmista luki 2-3-vuotiaalle päivä- tai iltasadun ja 44,2 prosenttia teki näin joka päivä. Äideistä joka päivä ääneen luki kolmannes ja isistä neljännes. Etenkin lapselle ääneen lukemisella on todettu olevan paljon positiivisia vaikutuksia. Vaikutukset ovat todella laaja-alaisia sekä puhtaasti lukemaan oppimisen että vuorovaikutus- ja tunnetaitojen kannalta. Se ei koske vain lasta, vaan myös perhettä ja läheisiä.

Mielenkiintoinen ajatus lapsen kielellisten oikeuksien toteutumiseksi on kehitetty Pirkanmaalla Pälkäneen kunnassa. Siellä neuvola jakaa lukureseptejä kaikille 1–6-vuotiaille lapsille, ja niiden toivotaan tuovan parannusta perheiden lukuintoon. Lukuresepti ”määrätään” neuvolakäynnin yhteydessä, ja siihen kuuluvan neljän kirjan ”lääkeannoksen” voi noutaa kirjastosta. Lukureseptin kirjojen saamiseen tarvitaan kirjastokortti. Kirjasto on valinnut jokaiselle ikävuodelle sopivat kirjat. Mukana on myös kevyttä luettavaa perheille, joissa ei ole ennestään arjen lukemiskulttuuria. Kyse ei ole pakosta, vaan hyvin vahvasta suosituksesta. Lasten kieli- ja lukutaidon vahvistaminen on tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan peruspilari.

Esitämme, että Itä-Uudenmaan hyvinvointialue vahvistaa yhteistyötä alueen kirjastojen kanssa ja sen myötä ottaa käyttöön lukureseptin alueen neuvoloissa.

Anette Karlsson (sd.)
Markus Pietikäinen (sd.)
Marianne Korpi (sd.)



Tämän blogin suosituimmat tekstit

Puheenvuoro: Suomen vesistöt EIVÄT ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja KAA 5/2025

Arvoisa puhemies, Ärade talman Suomen vesistöt ovat meille suomalaisille sydämen asia. Lähivesistöt – järvet, joet ja rannikko – ovat monille tärkeintä lähiluontoa . Silti monin paikoin vedet voivat huonosti – Itämeri ja monet joet ovat rehevöityneet ja erinomaisessa kunnossa olevia vesistöjä on enää vähän. Ei siis ihme, että ihmiset ovat huolissaan. Kansalaisaloite, jonka yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut, ei ole turha huuto vaan tärkeä keskustelun avaus. Kahden pienen lapsen äitinä tämä koskettaa minua henkilökohtaisesti. Haluan, että lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus uida kirkkaissa vesissä ja kokea puhdas luonto kaikkialla Suomessa. Me tiedämme, että vihreän siirtymän investointeja tarvitaan – kaivoksia, akkumateriaalitehtaita ja muuta uutta teollisuutta. Vihreää siirtymää ei kuitenkaan voi edistää, jos se romuttaa vesistömme. Samalla täytyy myöntää, että kaikki investoinnit kuormittavat luontoa. Nyt on löydettävä ratkaisut, jotka aiheuttavat mahdollis...

Kolumni: Edunvalvontavaltuutus kuntoon

Minulla on tapana kuunnella kuntoillessa musiikin sijaan webinaareja ja podcasteja. Usein koen ne rentouttaviksi, mutta nyt kuulemani sai minut pysähtymään hetkeksi. Aiheena oli edunvalvontavaltuutus ja tajusin, että asia ei ole järjestyksessä. Olin aina ajatellut olevani hyvin valmistautunut erilaisiin tilanteisiin, mutta tulevaan sairauteen tai onnettomuuteen valmistautuminen ei ole ensimmäisenä mielessä. Toki minulla on tavanomaiset vakuutukset, mutta vähemmälle pohdinnalle oli jäänyt mitä tapahtuu, jos en itse kykenisi hoitamaan asioitani. Nyt olen päättänyt tehdä itselleni edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutus on oikeudellinen asiakirja, jolla valtuutetaan toinen ihminen hoitamaan omat asiat, silloin kun ei itse siihen pysty. Esimerkiksi vakava liikenneonnettomuus tai sairaus voi johtaa oman päätöksentekokyvyn katoamiseen. Haluan, että läheinen ihminen voi siinä tilanteessa hoitaa asioitani ilman holhoustoimilain mukaista byrokraattista ja kallista prosessia. Omassa edun...

Kolumni: Miten käy arvokkaalle järjestötoiminnalle?

Suomi on yhdistysten luvattu maa - mutta onko asia todella näin? Siinä missä Ranskassa kansalaiset edistävät tavoitteitaan ryhtymällä lakkoon tai lähtemällä kaduille, Suomessa kansalaisyhteiskunta on pitkälti järjestäytynyt yhdistyksiin. Katsomalla yhdistysten tilaa ja tunnelmia voidaankin sanoa paljon siitä, mitä suomalaiselle kansalaisyhteiskunnalle kuuluu. Tällä hetkellä näkymät eivät ole valoisat, sillä järjestötoiminta muuttuu entistä enemmän ammatilliseksi toiminnaksi ja vahvasti valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien ohjaamaksi toiminnaksi. Järjestöjen toiminnan ammattimaistuminen ja tehostuminen ei ole itsessään huono asia. On kuitenkin huolestuttava kehityssuunta, jos järjestöt ajautuvat entistä enemmän julkisen sektorin palveluntuottajiksi tai yksityisten yritysten logiikalla toimiviksi toimijoiksi. Silloin järjestöjen luonne yhteiskunnallista muutosta ja uusia avauksia tekevinä toimijoina uhkaa heikentyä. Jos kansalaiset eivät enää kohtaa järjestötoiminnassa vaan ne pyörivä...